Broileria juustokakkuun

Virallista kansainvälistä juustokakun päivää vietettiin jo eilen, mutta olin niin lopen uupunut etten yksinkertaisesti jaksanut. Olin nukkunut niin huonosti. Sen lisäksi, että koko kesän kestäneet helteet ovat muuttaneet asuntomme pätsiksi, oli meillä yökyläläinen. Pikkuprinssimme Miska tuli meitä ilahduttamaan. Parhaimmillaan jopa 9 tuntia putkeen nukkuva 3,5 kk ikäinen hymypoikamme. Tämä yö osoittautui kuitenkin kaikeksi ihan muuksi...

Valvottiin ja juteltiin niin kovasti. Kitistiin, Mikään ei ollut hyvin. Syytin kuumuutta, poika oli kovin hikinen. Mummalla meinasi jo loppua niin hermot, kuin voimat, kuin virikkeetkin. Viimein, 11.40 aamulla nukahdettiin kunnolla. Molemmat. Tytär haki iltapäivällä kotiin väsyneen pojan. Illalla hän suorastaan ryntäsi takaisin: "Äiti, nyt mä tiedän mikä Miskalla oli!!!!!" Hän oli saanut ensimmäisen hampaansa! Elisa totesi lähteissänsä, että onneksi äippäpakkauksessa oli hammasharja. Vaikka tätä jo uumoiltiin (ja minä näin siitä unta ke-to välisenä yönä!) oli se silti yllätys. Ne kun pruukaavat puhjeta tuossa 4-5 kk iässä.

Mutta siihen juustokakkuun. Ne ovat ympäri maailmaa tunnettuja useimmiten makeita herkkuja, joiden valmistukasessa on useita eri koulukuntia.

Erilaisia juustokakkusia on tarjoiltu jo tuhansien vuosien ajan. Vanhimmat juustomuotit ovat 4000 vuoden takaa. Antiikin Kreikan olympiaurheilijoille tiedetään tarjotun hunajalla makeutettuja juustokakkuja jo 776 eaa. Antiikin Roomalaisen valtiomiehen Marcus Porcius Cato vanhemman kirjoittamassa teoksessa De Agricultura (suom. Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja, Paavo Castrén, 2006) eriytetään kaksi erilaista uhrikäyttöön tarkoitettua juustokakkua, libum ja placenta, resepteineen. Näistä jälkimmäistä voidaan pitää nykyisten juustokakkujemme esi-isänä.

Keskiajalla juustokakut levisivät ympäri Eurooppaa ja syntyi kaksi tekotapaa, uunillinen ja uuniton. Lisäksi voidaan erottaa kolme toisistaan eroavaa suuntausta. Välimerellinen Ricotta-juusoon perustuva, englantilainen tuorejuustoon ja saksalaisittain rahkaan tehty. 1870-luvulla veivät maahanmuuttajat tämän kakun Amerikan mantereelle. Kun vielä 1928 oli Philadelphia-juuston rakenne loppuun muokattu, alkoi varsinainen juustokakkujen läpimurto. Mutta juustokakuilla on ympäri maailmaa aivan paikkakuntakohtaisia "ainoita oikeita" tekotapoja. ja voimme laskea eräänlaisiin juustokakkuihin kuuluvaksi myös kotoisan rahkapiirakkamme.

Meidän kotona makeudet kuuluvat lähinnä tyttöjen syömisiin, joten pohdin ajatusta suolaisesta juustokakusta. Löysinkin K-ruoan sivuilta ohjeen Punasipulinen broileri-juustokakku. Käytin tätä pohjana ja aloin hommiin. Pohjaksi valitsin piimälimppua ja maustamattoman tuorejuuston tilalle ruohosipulilla maustettua. Muuten seurasin ohjeita. Ja siitä tuli ihan tajuttoman hyvää! Helleruokaa parhaimmillaan raikkaan salaatin kanssa tarjottuna! Ja mitkä muuntelumahdollisuudet. Itse laitan ensi kerralla savuporoa... Taitaa perinteiset voileipäkakut jäädä pois ainakin seuraavasta tarjoilupöydästä.

Jopa mieheni, joka ei koske mihinkään, jossa on sana kakku, pienellä houkuttelulla suostui maistamaan tätä. Sillä seurauksella, että eilen meni puolet koko 14 hengen kakusta. Okei, minä autoin ihan vähän...

Unikeot

Tänään vietetään unikeonpäivää. Moni tietää, että se on vanha Naantalilainen perinnerieha, joka villeimmillään kesti jopa viisi päivää, mutta onhan se paljon muutakin.

Ennen Efesoksen legendaa esittelen pehmoperheen uusimman tulokkaan. Juuri täksi päiväksi sattui tilanne, jolloin molemmat tyttäreni ja pikkuprinssi ovat täällä meillä. Ajattelimme tehdä mustikkapiirakkaa ja vaniljajätskiä. Elisalla on erityisruokavalio imettämisen takia, joten tulossa on kokeellista keittiöpuuhastelua. Ja uudeksi leikkitoverikseen Miska saa prinssiuninallen. Mitä luulette, maistuukohan tämä hyvältä?

Perusohje löytyy täältä, kruunun tein omasta päästäni. Kuono meni ommellessa vähän vinoon, joten kruunu sai kallistuksen sitä vastaan. Lankoina minulla oli Red Heartin Baby ja kruunussa Ornaghi Filatin Top Ten. Koukkuna 3. Täytteenä tuttuun tapaan ikean euron tyynyä. Nalle on konepestävä.

Unikeonpäivän vietto perustuu siis Efesolaisten legendaan. Sen mukaan 7 nuorta miestä piiloutui luolaan keisari Deciuksen kristittyjen vainojen aikaan. Joku kuitenkin kavalsi heidät ja keisari käski tukkia luolan suun kivillä siinä toivossa, että he nääntyisivät nälkään. He kuitenkin nukahtivat. 187 vuotta myöhemmin silloinen maanhaltija halusi luolan käyttöönsä. Hän käski luolan suuaukon tukkineet kivet siirrettäväksi ja päivänvalo herätti nukkuneet. Kristinuskon lisäksi tämä legenda esiintyy myös Koraanissa.

Naantalissa unikeon karnevaaliperinnettä on vietetty jo ainakin 1880-luvulta lähtien. Aluksi kaksipäiväisenä kylpylä- ja kesävieraiden juhlana, jossa hierojat lähtivät kaupungille hauskuuttamaan yleisöään. Sotien aikana juhliminen hiipui, mutta jälkeenpäin perinne elvytettiin. Silloin alkoi ensin kaupungin talonmiesten, sittemmin muidenkin Jaakko-nimisten asukkien aamuherätykset. Jaakko oli tärkeä kriteeri, sillä...

1970-luvulla Naantalilaisiin perinteisiin tuli kuitenkin muutos. Unikeoksi alettiin valita henkilöitä, jotka ovat myönteisellä tavalla tehneet Naantalia tunnetuksi tai muuten hyvää Naantalin eteen. Valittu henkilö saa vuoden virallisen unikeon tittelin lisäksi kostean "herätyksen" vanhankaupungin satamassa. Tänä vuonna tämän kunnian sai ihana freelancetoimittaja, luontoihminen, lampaita saaristolaiskodissaan kasvattava Lassi Lähteenmäki. Onnea Lassi!

Kuva: Turun Sanomat/Shoja Lak
Artikkeli

Onpa unikeko vielä muutakin. Se on Keski- ja Etelä-Euroopassa elävä pikkunisäkäs, joka nukkuu jopa 7 kk talviunta. Antiikin Roomassa ne olivat suurta herkkua. Unikekolajeja on säilynyt 28, osaa niistä pidetään jopa lemmikkeinä.

glis glis

Suomessakin asuu yksi unikekolaji, nimittäin Tammihiiri. Se on rauhoitettu, nykyisin jo miltei hävinneeksi lajiksi katsottu, erittäin uhanalainen ja niinpä mukana Suomen lajien punaisessa kirjassa 2010. Toivottavasti kanta elpyy vielä täälläkin, sillä minusta tämä on söpö!

Pingotusalusta seinälle

Olen miettinyt erilaisia tapoja, joilla tilkkutyön tilkuista saisi pingoittaessa varmasti saman kokoisia. Muutamia hyviä vaihtoehtoja pohdiskeltuani ajauduin "vahingossa" toteuttamaan tällaisen. Mutta otetaanpas vielä hieman takapakkia...

Nyt kun molemmat linnut ovat lentäneet pois pesästä (ja yksi ikkupikkuinen liittynyt perheeseemme) löytyy asunnostamme tilaa ja uusia haasteita. Te, jotka olette blogiani seuranneet, ovat varmasti lukeneet muuttuneista sisustuksistamme ja huonejärjestelyistämme. Minun mieheni on jo varmasti yli kymmenen vuotta puhunut siitä, kuinka hän haluaisi pikkuisen arkkupakastimen. Nyt hän sellaisen sai, joten sijoitusongelmien takia muutoksen kouriin joutui työ-/ruokailuhuone.

Minulla oli siellä iso lundia-kokonaisuus pöytäkoneineen kaikkineen. Kiinteä kone on jo aikapäiviä sitten saanut väistyä läppärien tieltä ja elämäntilanteeni muuttunut niin radikaalisti, etten kiinteää toimistotilaa enää tarvitse. Lundiat saivatkin uuden kodin ystäväpariskunnan luota. Ja seinä jäi autioksi.

Olin jo aiemmin ostanut ison styrox-levyn näitä pingotushommia ajatellen. Kotona harmittelin sitä, miksen kaupassa pyytänyt sahaamaan sitä palasiksi. 100x120x5 cm kokoista levyä kun ei ihan mihin tahansa laita. Mutta asiansa se ajoi. Tökkäsin siihen neljä sukkapuikkoa ja "kiinteä" pingotusalusta yksille tilkuille oli valmis.

Mutta niin iso pala on hankalakäyttöinen. Isoa ruokapöytää tarvitaan muuhunkin kuin styroxin alustaksi. Ja seinä kaipaa isoa väriläiskää... Vielä muutamat aivorattaiden raksutukset ja siinä se oli! Keino, jolla sain kaikki styroxlevyn sijoittamisen ja säilyttämisen hankaluudet sekä ison seinätaulun puuttumisen ongelmat ratkaistua yhdellä kertaa.

Päällystin styroxin kankaalla kuumaliiman avulla, yläkulmiin taustapuolelle reiät (vahvistin reunat liimalla), ruuvit seinään ja pingotusalusta oli valmis! Ja tyhjä seinä täysi! Ompelin samasta kankaasta vielä isolle ruokapöydälle kaitaliinan. Pöytälamppuun löysin ikeasta tuollaiset hauskat tuunauspallot, jotka sopivat loistavasti kankaaseen.

Sukkapuikot menivät takaisin laatikkoon ja kepeiksi tässä kohtaa laitoin puiset varrastikut vähän lyhennettyinä. Ne voivat jäädä kaikkien tilkkujen valmistuttua joko paikalleen tai sitten otan ne pois. Uskoisin kankaankin palautuvan reiättömäksi pienellä avituksella. Seuraavia tilkkuja varten alusta on helppo nostaa pois seinältä, mitata sopivan kokoinen neliö/kuusikulmio/kolmio/mikä tahansa ja nostaa taas paikalleen. Nerokasta, eikö totta?

Tänään alkaa mätäkuu. Tai oikeammin koirakuu. Jo muinaisessa Mesopotamiassa tiedostettiin tämä ajanjakso. Itse asiassa se ei ole mikään myytti. Töölön sairaalassa tutkittiin vuosien 2002-2005 infektiorekisterejä ja todettiin, että tämän ajanjakson aikana tulehdusriski kaksinkertaistui. Myös ihmisten onnettomuusalttius lisääntyi. Jo vanhastaan puolestaan tiedetään, että ruoan säilyvyys mätäkuussa on huonompi kuin normaalisti.

Lähde: Kansalliskirjaston digiarkistot

Entisaikaan mätäkuuhun liittyi myös monenmoisia uskomuksia. Esimerkiksi uimaan ei saanut mennä, sillä uskottiin käärmeiden tarttuvan uimariin. Karjaa ei saanut teurastaa, sillä liha muuttuisi matoisaksi, rakennuspuita ei saanut tehdä puiden lahoamisen takia tai vaikkapa leipää sai leipoa vain syötäväksi. Varrasleipiin kun "kasvaisi karvaa".

Toisaalta mätäkuuta saattoi myös hyödyntää. Siinä missä mätäkuun kaski ei versoaisi tai kylvetty ruis ei kasvaisi, niin kaadettu pajukko tai kaislikkokaan ei kasvaisi takaisin. Nämä eivät varmastikaan ole vain "mätäkuun juttuja" - kuten tarinat hirvenkokoisista jäniksistä. Välimeren maissa voisimme nyt koirakuussa ihastella Siriuksen (koiratähden) nousemista aamutaivaalle, mutta pidetään me kiinni itse asiassa hyvästä, osuvasta käännösvirheestä, mätäkuusta. Ja ollaan varovaisia niiden pikkuhaavojenkin kanssa.

Mandala Madness nro 1

Nyt olen kesän osittaisen some-paussini pitänyt ja voin taas jatkaa uudella, vehreällä tarmolla. Sain kuin sainkin yhden Mandala madnesseistäni valmiiksi ihan ajallaan. Tämä on tulossa pikkuprinssini kotiin, eli siis vanhemmalle tyttärelleni. Pingoitukseen asti se ei vielä ole ehtinyt, kun pohdin sitä, käyttäisinkö rautoja vai neuloja. Luulen kyllä päätyväni neuloihin, sillä reuna on senverran tiukka, että rautojen pujottaminen on vaikeaa. Mutta toisaalta rautojen kanssa tulisi niin siisti lopputulos. Joka tapauksessa se menee yötöiksi, sillä tässä jatkuvassa helteessä kaikki vähänkin fyysisyyttä vaativa tekeminen aiheuttaa minussa valtaisan suihkulähde-efektin.

Siinä se nyt on. Lankana minulla oli Dropsin Baby merino, koukkuna 3,5 mm. Mandalan halkaisijaksi tuli (ennen pingotusta) n. 120 cm. Kissa tykkää loikoilla sen päällä - vai liekö ihanaa kun se ei enää ole mamin sylissä hänen sijastaan... Kaksi vielä kesken, nuorimmaiselle ja minulle itselleni. Mutta niiden kanssa en pidä kiirettä.

Rempatessamme työhuonetta löysin rakkaan rintasyöpään
 menehtyneen ystävättäreni tekemän ja minulle lahjoittaman taulun.
Se pääsi pienen paussin jälkeen seinälle ja sai kaverikseen...

Tällä viikolla vietetään naistenviikkoa. Tämä pelkästään naistennimiä sisältävä 7 päiväinen ajanjakso alkoi muotoutua keskiajalla kun huomattiin, että kahden naispyhimyksen - Pyhän Maria Magdalenan ja Kristina-neitsyen - nimet osuivat hyvin lähekkäin toisiaan. Vähitellen kun nimipäiväkalentereita alettiin tehdä, syntyi viikosta naistenviikko.

... nuorimmaiseni minulle lahjoittaman aforismin.

Aiemmin nimipäiviä oli vietetty kirkon pyhimysten mukaan. Niinpä tämän päivän pyhimys, Elias, sai väistyä. Vuonna 1929 se siirrettiin vielä nykyiselle paikalleen 9.4. Elias Lönnrotin syntymäpäivän kunniaksi. Mutta näin keskellä naistenviikkoa silti juhlitaan miestä. Varsinkin ortodoksien keskuudessa tämä on hyvin suuri juhla. Ilomantsissa Ilja Tisbetiläisen praasniekkaa vietetään kaksipäiväisenä tapahtumana.

Lopuksi vinkki kaikille askarteluun ja käsitöihin hurahtaneille. Raisiossa, ihan Turun kupeessa on mieletön käsityö- ja taideparatiisi Machia Design. Siellä on koko naistenviikon ajan tapahtumia. Ohjelmassa on mm. tappikangaspuita, mosaiikkeja ja kankaanpainantaa. Sinne sankoin joukoin ihastelemaan ja oppimaan uutta!