keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Mökkituliaiset lipstikka ja raparperi

Meillä kasvaa mökillä lipstikat ja raparperit suurina puskina. Näin alkukesästä on ihana hyödyntää niitä, ja toinkin kotiin muovikassillisen tuoreita, luomukasvatettuja vihanneksia. No, lipstikka on oikeastaan maustekasvi, mutta raparperi on oikeasti vihannes. Lipstikka on vatsavaivaisen unelma, lemmenyrtiksikin mainittu...


...ja raparperi on saanut nimensä kuljetustavan mukaan. Sitä tuotiin Eurooppaan Uralin rinteiltä pitkin Volgaa, barbaarien jokea - eli Rha Barbarum.


Siispä viime viikonloppuna meillä syötiin kielen mukanaan vievää lipstikkasoppaa ja raparperipaistosta.


Lipstikkasoppa Annan tapaan

3 keltasipulia
2 valkosipulin kynttä
½ l lipstikan lehtiä
3 isoa jauhoista perunaa
1 kookas porkkana
2 l vettä
3 kasvisliemikuutiota
3 rkl vehnäjauhoja
2 dl kermaa
(sherryä)

1. Kuutioi sipulit ja kuullota ne kattilan pohjalla. 
2. Lisää pilkotut lipstikanlehdet ja kääntele muutama kerta.
3. Lisää vesi ja liemikuutiot.
4. Lisää kuoritut ja kuutioidut perunat ja porkkana. Kuori mahdollinen vaahto.
5. Kiehauta ja keitä miedolla lämmöllä kannen alla puolisen tuntia.
6. Lisää jauhosuurus ja puolet kermasta. Jatka hauduttamista vielä puolisen tuntia.
7. Surrauta sauvasekoittimella tai blenderissä tasaiseksi ja lisää loppu kerma.
8. Anna kiehahtaa vielä ilman kantta. Tarkista maku. Halutessasi voit lisätä tilkan sherryä.


Tässä paistoksessa minua viehättää sen yksinkertaisuus ja monimuotoisuus. Tätä voi valmistaa myös marjoista tai omenista, resepti on helppo muistaa. Varsinainen pikahätävara yllärivieraita ajatellen.


Kaurainen raparperipaistos

½ l pilkottua raparperia
1½ dl kookossokeria

100 g margariinia
2 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
1 dl kookossokeria
2 tl kanelia

vaniljakastiketta tai -jäätelöä

1. Sekoita vuoan pohjalla sokeri ja raparperit.
2. Nypi loput aineet murumaiseksi seokseksi ja levitä se raparperien päälle.
3. Paista uunin keskiosassa 200° puolisen tuntia.



lauantai 11. kesäkuuta 2016

Oleilua ja jääteetä

Huhheijaa, mitä pyöritystä. Mutta nyt on ristiäiset takanapäin. Meidän pikkuprinssi sai nimekseen Miska, Miska Juhani Leppikangas. Tilaisuus oli kaunis, kastemekkona oli tänä vuonna 80 v täyttävä sukumekko, jossa on kastettu mm. äitini, minut, tyttäreni ja nyt hänen poikansa. Musiikkiesityksenä kuultiin Soili Perkiön ja Hannele Huovin Kun on oikein pieni. Satakielikurkkuinen ystävättäreni lauloi serkunpoikien (+ yhden tyttöystävän) soittaessa. Pappi puhui rajoista ja rakkaudesta sekä suukoista ja saduista. Evankeliumin luki minun isäni, Raimo Juhani. Tarjoilut olivat onnistuneet ja kaikilla oli mukavaa.

Miska 1 kk

Olimme jo suunnitelleet lähtevämme mökille heti juhlien jälkeen. Niinpä minä, tyttäreni ja Miska suuntasimme auton nokan kohti Kirkkonummea ja luontoa. Siellä järven rannalla saimme päästää tyttöporukalla kaikki leipomis- ja siivoushöyryt tuulen vietäviksi. Pelasimme korttia ja kikatimme. Oli varsin ihanaa ja rentouttavaa. Valitettavasti jouduimme jo palaamaan Turkuun, mutta ehdimme kuitenkin levätä - edes hetken.

Näkymä rantasaunalle

Eipä minulla täällä kotonakaan mitään niin ihmeellistä. Viimeinkin saan vaan oleilla, eikä pidä hyysätä ja höösätä koko ajan jotakin. Eilen vietettiin jääteen päivää. Ollessani kirjastossa töissä, bongasin mielestäni maailman parhaan jääteen ohjeen. Tätä perusohjetta maustan välillä mintulla, välillä sitruunamelissalla, usein juomme ihan tällaisenaan. Musta tee voi olla maustettua ja inkiväärin ja limet hommaan mieluiten luomuna. Sokerina suosin edelleen kookosta.


Inkiväärinen jäätee

1,5 l vettä
100 g tuoretta inkivääriä
2 rkl mustaa teetä 
2-2½ dl (kookos)sokeria
2 limettiä

1. Kiehauta vesi, teelehdet ja ohuiksi siivuiksi leikattu inkivääri kattilassa.
2. Nosta kattila pois kuumalta levyltä, lisää joukkoon sokeri 
ja anna liemen hautua kannen alla n. 10 min.
3. Siivilöi neste kannuun tai pulloon ja lisää ohuiksi leikatut limeviipaleet. 
Jäähdytä ja nauti.


Tässäpä siis tämänpäivän ohjelmaa. Mandalan virkkausta käsityöhuoneen sohvalla, jääteetä ja tausta"musiikkina" Tommi Kinnusen Lopotti. Se tulee merkattua Helmethaasteen kohtaan 49, vuonna 2016 julkaistu kirja. Kohtaan 21 (1700-luvulla kirjoitettu kirja) luin Voltairen Candiden. Se muistutti minusta uskomattomine seikkailuineen 1001 yön satuja. Ja sarjakuvakirjana tartuin Veikko Savolaisen Joonakseen. Se on iso ja painava, mutta niin ihanan 50-lukuinen. Sitä on aina yhtä ihana lukea.