Mustikkapiirakkaa ja vaniljakastiketta

Tänään vietetään mustikkapiirakan päivää. Vauvailu on vienyt aikaani niin tyystin, että en ole oikein mitään käsitöitä saanut valmiiksi. Käsissäni kun niin ihastuttavan usein on oma aarteeni, uusi rakkauteni kohde. Olen niin onnellinen ja isoäitiyteen täysin hurahtanut, vauvan tuoksuun ja yninään kyllästymätön mumma.

Mutta mekin tarvitsemme omat herkuttelumme, me äidit. Niinpä ihastuimme ajatuksesta musikkapiirakka ja oikein kunnollinen, perinteinen vaniljakastike. Piirakkareseptin on nuorimmaiseni joskus koulun köksätunneilta kotiin kiikuttanut. Eipä ole sen jälkeen tarvinnut miettiä, minkälaisen marjapiirakan tällä kertaa tekisimme. Vaniljakastikkeen olen joskus jostain bongannut ja se on niin syntisen hyvää. Ruskean värinsä se saa käyttämästämme mataglykeemisen indeksin omaavasta kookossokerista.

Mustikat ovat aivan mielettemän hyviä, mutta ne ovat myös hyvin terveellisiä. Vatsarohdoksi mustikkasoppaa - siltä ei kukaan ole voinut välttyä. Uusimpien tutkimusten mukaan mustikat alentaisivat verenpainetta, parantaisivat näköä, estäisivät haitallista kolesterolia hapettumasta, parantaisivat muistia ja jopa ehkäisisivät suolistosyöpien syntyä. Tätä herkkua saa siis todellakin syödä hyvällä omallatunnolla!

Mustikkapiirakka

100g margariinia

2 munaa

1dl (kookos)sokeria

2dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

1tl vaniljasokeria

3-5dl marjoja

pinnalle:

1rkl perunajauhoja

1rkl sokeria

1. Sulata margariini

2. Vaahdota munat ja sokeri, lisää hieman jäähtynyt margariini

3. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja vaniliinisokeri keskenään. Lisää vaahton joukkoon.

4. Kaada seos voideltuun vuokaan.

5. Lisää päälle marjat. (Tässä piirakassa on kaksi pientä pussillista kaupan pakastealtaasta).

6. Ripottele siivilän avulla pinnalle perunajauhot ja sokeri.

7. Paista uunin keskiosassa 200° n. 20min.

Wanhanajan vaniljakastike

1 vaniljatanko

2dl kuohukermaa

2dl maitoa

1dl sokeria

4 keltuaista

1. Kaada maito ja kerma kattilaan. Lisää vaniljan siemenet sekä myös avattu tanko kattilaan.

2. Kiehauta, anna kiehua miedolla lämmöllä pari minuuttia. Poista tanko ja jäähdytä.

3. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää vatkaamisen loppuvaiheessa joukkoon hieman jäähtynyttä kermamaitoseosta. Kaada seos kattilaan, jossa on loput kermamaidosta.

4. Lämmitä miedolla lämmöllä koko ajan vatkaten kunnes seos sakenee. Varo kiehuttamasta, sillä silloin kastike juoksettuu!

5. Jäähdytä ja nauti.

Bon miann

Lasihimmeli

En tiedä, mikä minua himmelien teossa viehättää, mutta palaan niihin aina vaan. Olen surffaillessani monet kerrat ihaillut lasiputkista tehtyjä himmeleitä. Mutta aina päätynyt perinteisiin olkiin. Äskettäin vieraillessani Raision Machiassa silmiini kuitenkin osui pitkiä lasihelmiä. Joten niitä myös kulkeutui kotiini.

Olen monasti pohtinut sitä, kuinka voisi siististi peittää olkien/helmien päiden liitoskohdat. Minua kun joskus jää niin häiritsemään niiden "suttuisuus". Sinooperi Homesta matkaani tarttuikin tämän himmelin tulevan omistajan toiveesta kirkkaanvärisiä hiottuja lasihelmiä. Vielä vähän kalastussiimaa ja aamupäivän lopputulos näytti tältä.

Kuvaushetkellä satoi vettä. Kuinka kauniisti tämä kimmeltääkään auringonpaisteessa! Näitähän voisi tehdä erivärisillä palluroilla, vaikka joka kuukaudelle omansa...

Tänään on valkosipulin päivä. Valkosipulin, tuon niin maukkaan, terveellisen ja pahaa hajua aiheuttavan vampyyrinkarkoittajan päivä. Valkosipuleita löytyy kymmeniä eri lajikkeita. Netissä on Valkosipulien Atlas -sivusto, josta niitä voi bongailla.

Valkosipuli on tuhansia vuosia vanha viljelyskasvi, jota kasvatettiin täällä pohjoisessakin jo viikinkiaikana. Ravitsemuksellinen käyttö on varmasti kaikille tuttua. Grillatut kokonaiset valkosipulit hyvän pihvin kera, marinoidut valkosipulinkynnet vaikka salaatissa, valkosipuliperunat, valkosipulisoppa, valkosipulijätski... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Terveyshyödyt ovat hyvin tutkittuja ja kiistattomia. Auttaa sydäntä ja verisuonistoa, alentaa haitallista kolesterolia, on antibiootti, sienen ja hiivankarkottaja, auttaa sokeritasapainoa, ehkäisee syöpää, jotkut jopa väittävät valkosipulin estävän vanhenemista. No, niin tai näin, minä pidän sen mausta. Eikä minua itseäni ainakaan sen hajukaan haittaa.

Mandalan teko etenee. Torstai-iltana saamme viikon 6 ohjeen. Teen tätä Drops'n Paris -langasta ja tämänhetkinen halkaisija on n. 60 cm. Saapa nähdä millainen jättiläinen minulla on käsissäni viikon 18 jälkeen, joka onkin viimeinen. Mutta vielä täytyy odottaa 53 tuntia uutta ohjeenpätkää... Sitä odotellessa aloitin eilen (myöhästyneenä - tietty) Garnstudion calin. Siellä virkataan the Meadow -yllätyspeittoa. Palaan siihen myöhemmin, kun olen saanut muut kiinni.

Unipesä

uusimmalle tulokkaallemme, mustahiuksiselle, jäntevälle pojalle, jonka ensiparkaisun saimme kuulla eilen klo 14.13. Tyttäreni sai niin odotetun ja kaivatun vauvan viimeinkin käsivarsilleen. Ja minusta tuli mumma.

Noin 4h. 51 cm ja 3270g.

On se jännää tuo elämän ihme. Ja se kaikennielevän rakkauden ja suojelunhalun tunne joka vain leimahtaa liekkeihin. Tuntui kuin olisin elänyt uudelleen hetkiä 23 vuotta sitten, kun tämän vauvelin äidin ensiparkaisuja ja ihanaa yninää kuuntelin. Ne pienet sormet, kynnet, hamuileva suu. Ja äidin itsensä (isää unohtamatta) onni. Olen vieläkin aivan pyörällä päästäni ♥

Jotta pojalla olisi mahdollisimman hyvä ja turvallinen olo nukkua, ompelimme hänelle unipesän. Hyvät mitat ja ohjeet kaavoihin löysimme mm. täältä. Menimme Eurokankaaseen ja ostimme kaksi 70 cm:n pätkää kangasta, 3m narua ja kanttinauhaa. Etolasta haimme pohjalle palan 3 cm paksua vaahtomuovia sekä vanua reunoille. Projekti saattoi alkaa. 

Pohja

Piirsimme kaavat ja aloitimme ompelemisen. Tässä ohjeessa oli käytetty vinonauhaa, mutta kanttinauha ajaa asian loistavasti. Pohjalle halusimme vaahtomuovia, jotta pesän peseminen olisi helpompaa. Käyttömukavuutta ajatellen kiinnitimme alahelman neppareilla. Olin jo kaavanpiirtämisvaiheessa varannut saumavaroihin tässä kohtaa 9 cm. Näin kun taitan kankaan 3 kerrokseen saan juuri patjan korkuisen ja tukevan päärmeen, jonne nepparit asettaa. Näiden kaitaleiden reunat huolittelin vielä kanttinauhan palasilla, jotka ompelin kiinni käsin.

Nepparit

Narun pujottelimme hakaneulan avulla ja kiinnityksen varmistamiseksi laitoimme vielä lukot molempiin päihin. Reunojen täyttöaukot ompelin kiinni pienenpienin luotospistoin.

Nauhalukot

Unipesämme valmistui jo viikko sitten. Mutta nyt se vasta pääsee varsinaiseen tehtäväänsä - kunhan aarteeni kotiutuvat sairaalasta.

"...koska heille ei ollut sijaa synnytyssairaalassa..."

Tähän on menty. Aikavaraussynnytyksiin. Tyttärelleni oli lupailtu käynnistystä tälle päivälle, joten pakkasimme synnärikassimme ja lähdimme kohti tyksiä. Kaikki kolme; tyttäreni, hänen miehensä ja minä. Koiran hoito oli järjestetty ja henkisesti valmistauduttu. Lääkärissäkin oltiin sitä mieltä, että osastolle. Mutta...

Osastolla EI ollut TILAA!

Säästösyistä kaikki Varsinais-Suomen synnytykset on keskitetty tyksiin. Ja nyt oli käynyt niin hassusti, että synnäri oli täysi! No, mites huomenna? TÄYTTÄ, sanottiin jo nyt! Ylihuomenna, siis. Osastolta varattiin paikka perjantaille. Mitäs pienestä raskausdiabeteksesta, kaikki on hyvin. Mennään siis yliajalle. Jos joku olisi sanonut minulle silloin päivälleen 23 vuotta sitten kun tulevaa äitiä itse synnytin, että tulevaisuudessa synnytetään aikavarauksella, olisin varmasti nauranut itseni kippuraan.

Äitijumalatar myöhäispaleoliittiselta
kaudelta n. 24,000-22,000 eaa.

Mitäs sitten, jos vauva päättääkin tulla maailmaan? Hesan alueella kävi just muutama viikko sitten niin, että kaikki Suur-Helsingin alueen synnärit olivat täysiä, joten synnyttäjä ohjattiin Porvooseen. No, eihän sinne ole kuin reilut 50 km. Lapissa välimatkat ovat jotain ihan muuta. Mutta silti. Hyvä systeemi romutettu, jotta päättäjät saavat isommat bonukset veroparatiiseihin sijoitettavaksi!!! Joten meillä näin...

No tämä oli harvinaisempaa kannanottoa. Käsityörintamallakin tapahtuu juuri nyt. Tänään julkaistaan Mandala madnessin neljäs viikko. Jännää, mitäköhän sieltä tulee? Tällä hetkellä työni näyttää tältä.

Lisää pöllöjä

Muistattehan vielä sen pöllöpeiton, jonka tulevalle vauvalle virkkasin? Lankoja jäi niin paljon yli, että sain tehtyä vielä vaunuihin helistimen sen seuraksi.

Ostin paksua pyöreätä kuminauhaa ja pujotin pallot ja pöllöt siihen. Sitä voi sitten säädellä pituudeltaan sopivaksi käyttötilanteesta riippuen. Pöllöt virkkasin 3 mm koukulla, ohjeen niihin löysin täältä. (Samanlaisesti olen myös virkannt meidän ovistopparit). Isot puuhelmet ostin Raision askartelu- ja käsityöparatiisista, Machiasta. Se on todella monipuolinen, laajavalikoimanen, ideoita pursuava, kurssitoimintaakin järjestävä liike asiakasystävällisine henkilökuntineen. Kun löysin tieni sinne ensimmäistä kertaa, meni minulla yli tunti vain ihmetellessä, hypistellessä ja ihaillessa. 

Mutta takaisin pöllöihin. Niiden sisällä on paljon kulkusia helinää tuomassa. Pohdiskelin aikani, kuinka saisin ne sinne niin, että niistä lähtisi jotain ääntäkin. Jos vain tunkisin ne vanun sisään, eiväthän ne helisisi. Pääsiäisaika ja yllätysmunat olivat tässäkin talossa kovaa valuuttaa. Keksinkin pistää kulkuset sinne muovimunan sisälle ja vanun keskelle. Kyllä nyt helisee. Taas nähtiin se, kuinka yhteistyössä on voimaa! Tytöt söivät suklaat ja kokosivat yllätykset. Minä keräsin ja pesin muovimunat yllätysten ympäriltä.

Huomenna on jännä päivä. Minunkin synnärikassi on jo pakattu käsitöitä myöten. On tossua, vaihtovaatetta ja vesipulloa. Kamera pitää vielä laittaa lataukseen. Pinnasänky on kasattuna ja pedattuna täälläkin, muutama vaippa, tutti ja tuttipullo käyttövalmiina, varavaatteille ja hoitoalustalle omat paikat katsottuna. Aamulla viimeistään suunnataan kohti tyksiä. Jos "Makke" ei ole vielä itse päättänyt pyrkiä ulos, niin lääkärit vähän avittavat tapahtuman alkua. Huomenna, ihan viimeistään ylihuomenna tämä vaihe on siis ohi ja minä saan nauttia isoäitiydestä ♥ Ja huomenna myös omia syntymäpäiviään viettävä tyttäreni äitiydestä ♥

Calcatusta

Minä olen jotenkin aivan hurahtanut CAL-haasteisiin. Ensin tein ne Niina Laitisen Taimitarhan Kukkasukat. Nyt Aprillipäiväksi sain valmiiksi Pia Tuonosen Kevätkalenteri -sukat. Nämä neulottiin seiskaveikalla, vain kahta väriä ja lyhyitä langanjuoksuja. Ihana pääteltävä ja helppo työ.

Mutta nyt halusin jotain muuta. Väriä elämään. Hommasin itselleni Biltemasta muurausnarua. Mieleni teki uusia tabletteja. Mutta se ei jotenkin taipunut sormissani ja ajattelin ottaa käyttöön suunnitelman b, kesäkassin. Näin kuvan ihanasta kesäkassista, joka oli tehty muurausnarusta. Mutta siihen ei ollut ohjetta. Ihania, erilaisia pintoja ja paljon väriä. Niinpä siis pitää suunnitella oma. Joskus.

Törmäsin tällä surffailureissulla nimittäin uuteen caliin, johon on aivan pakko liittyä. Mandala Madnessiin. Se on alkanut jo jokin aika sitten, mutta äkkiäkös tässä kirii. Kävimme eilen iki-ihanassa Käsityökeskus Tuumassa, sillä tiesin Dropsin valikoimista löytyvän paksuja puuvillalankoja useissa eri väreissä. Olin jo kotona laskeskellut tarvittavia kerämääriä ohjeiden mukaisesti. Mukaani tuli iso kassillinen 14 eriväristä Paris-lankaa. Loistavaa asiakaspalvelua tarjoava liike teki minulle vielä takahuoneeseen oman lankalaatikon, jonne laitettiin yksi kerä kutakin väriä! Tämä siksi, että jos lanka kuitenkin loppuu kesken, niin sieltä varmasti löytyy samaa värierää. Kotiin päästyäni sormeni syyhysivät...

Aloitin virkkaamisen ja vastaani tuli lukuisia uusia asioita - sen lisäksi, että Helen on suunnitellut 18 viikkoa kestävän projektin, tehnyt hienot, kuvilla höystetyt ohjeet ja käännättänyt ne lukuisille eri kielille - myös SUOMEKSI - antaa hän paljon tekniikkavinkkejä ja linkkejä. Pikkutunneille meni, en malttanut lopettaa. Mitäköhän jännää ens kierroksella tapahtuu??? Ensimmäinen viikko on kurottu umpeen, toinen alussa - täältä tullaan! Miten millään jaksan odottaa torstaihin klo 21... Silloin nimittän julkaistaan 4. viikon ohje.