Movember, näin novemberina. Ei siis kirotusvirhe. Movember-säätiö on ainoa maailmanlaajuinen, ympärivuotisesti toimiva hyväntekeväisyysjärjestö, joka toimii miesten syöpäsairauksien ehkäisemiseksi. Kun olemme äskettäin viettäneen roosa-nauha -kampanjaa, on nyt koko marraskuun ajan Movemberin vuoro. Tänä vuonna keskitytään erityisesti eturauhassyöpään - potilaiden elämänlaatuun ja varojen keräämiseen tutkimustoimintaa varten. Suomessa Movember-kampanjan vastuullisena toteuttajana toimii syöpäsäätiö.
Alunperin Movemberissa keskityttiin viiksien kasvattamiseen. Nykyään on muitakin helppoja tapoja osallistua siihen, paljon lisätietoa löydät Movember- tai Syöpäsäätiön sivuilta.
Oletteko muuten huomanneet pelloilla vaaleanpunaisia traktorinmunia? Raisioagro myy vaaleanpunaista Trioplus-käärintäkalvoa. Jokaisesta paketista menee kolme euroa rintasyöpäyhdistyksen toiminnan tukemiseen. Yhden maksaa Raisioagro, yhden kalvot valmistava Trioplast oy ja viimeisen maanviljelijä itse. Tasa-arvon nimissä tuotetta on tulevaisuudessa mahdollista ostaa myös sinisenä. Sen tuotto ohjataan Suomen eturauhassyöpäyhdistyksen toiminnan tukemiseen.
Kuva: Auranmaan viikkolehti
Mutta nyt on marraskuu jaa viimeinkin alkaa pitkään, pitkään odotettu glögikausi. Ihanaa kutsua porukkaa koolle, maistella hieman joko alkon tai maitokaupan tuotetta ja viettää yhteistä aikaa kaamoksen keskellä. Usein kuitenkin lasit harmillisesti sekaantuvat. Niinpä onkin kätevää antaa vieraille mahdollisuus merkata lasinsa. Isäntäpari saa tietenkin omaa nimeään kantavat pyörylät.
Näitä on todella kätevää ja helppoa tehdä itse. Tarvitset vain
Rautalankaa
Kiinnityshelmiä
Helmiä
Korupihdit
Leikkaa rautalangasta sopivan mittainen pala. Tee toiseen päähän lenkki, jonka suljet kiinnityshelmellä. Lisää tarvittava määrä haluamiasi helmiä ja sulje kiinnityshelmellä. Käännä lopusta rautalangasta "koukku", jonka pujotat alun lenkkiin.
Ja ainahan näitä voi viedä tuliaisiksi! Tai synttärilahjoiksi! Tai muuten vaan!
Voihan ketun häntä ja kilin korvat. Ensi yönä valvotetaan kansaa taas oikein turhuuden urakalla. Onneksi suurin osa kelloista päivittyy oikeaan aikaan jo itsekseen, mutta vielä on kuitenkin niitä ihania manuaaleja, jotka täytyy muistaa sormin vääntää paikalleen. Kuten esim. isoäitini perua oleva lyövä kaappiseinäkello, joka puolen tunnin välein kertoo meille ajan kulumisesta...
Mutta mitä järkeä tässä kaikessa on? Mitä ihmeen itua on siinä, että siirrämme kellon viisareita tunnilla taaksepäin ja samalla sotkemme varsinkin vauvojen ja pienten lasten unirytmin? Aamut valaistuvat. Joo, minä ainakin käytän sen aamun "ylimääräisen" tunnin nukkumiseen. Illat pimenevät ja kynttilöitä saa polttaa kauemmin. Hahaa! Kuka uskaltaa myöntää, että aikaisempi pimeys (ennen merkki nukkumaanmenoajasta) saisi laskemaan pään tyynyyn myös varhaisemmin? Oi jospa pääsisikin nukkumaan kuten joskusmuinoin, mutta toisaalta se tarkottaisi myös sitä, että ainakin 8-16 -työläisillä pitäisi olla sänky myös työpaikalla - pimeys kun saapuu jo päivän työtuntien aikana. Ja kuka pomo katsoisi nukkuvaa alaista? Vaikka tämä olisi kuninkaallinen ja kruunu päässä?
Eli pahimmassa tapauksessa seurauksena on häiriintynyt lapsi, parisuhteiden romuttuminen, työpaikkojen menetys, kansantaloudellinen katastrofi ja hykertelevä poliittinen johto. Ai miksi hykertelevä? No tietenkin siksi, että kun viimeinkin keksivät keinon nujertaa ja lytätä tämä kansa. Ja niin yksinkertaisella asialla kuin kellojen siirrolla. Leikkaukset kun eivät vielä täysin lamaannuttaneet tätä orjajoukkiota, niin nyt! Köyhät kyykkyyn, eliitti elämään ja Bahamalle!
Salvador Dali: La persistencia de la memoria, 1931
Siispä tassuttele kiltisti kuuliaisena kansalaisena tasan klo 04.00 siirtämään viisareita, jotta voit painaa pääsi tyynyyn uudelleen klo 03.00. Muistathan muistisäännön - aina kohti juhannusta. Eikä sitten valiteta. Sillä tässä kohtaa tulee ensi kertaa tämän hallituksen aikana toteutumaan tasapuolisuuden käsite. Rikkaiden tunti on sama 60 min. kuin köyhienkin. Vaikka mitä prosenttilaskutapaa käyttäisi.
Rakas ystävättäreni näki Miskan 1 kk kuvan, tämän. Totesi siihen, että on aina himoinnut kruunua. No, minä pistin korvan taakse, tiesin syksyllä olevista synttäreistä ja aloin ideoimaan. Löysin ihan mukavan aikuisten mallin Red Heartin sivuilta. Mutta täytyyhän kruununjalokiviäkin olla! Siispä laskemaan ja pujottelemaan. Siinä oikeasti oli kamala homma ihmetellä helmet järjestykseen - samalla kerroksella kuin sattui olemaan useampaakin väriä. Loppujen lopuksi muutamien purkujen jälkeen aloin olla suhteellisen tyytyväinen lopputulokseen ja saatoin huokaista helpotuksesta.
Lankana oli Esito ja koukkuna 2,5. Helmet (jotka olivat aivan muovisia, sillä lasiset olisivat painaneet liikaa) hommasin Raision iki-ihanasta Machiasta. Kun olin saanut työn valmiiksi pingotin sen kukkaruukusta, vaahtomuovista ja elmukelmusta kasaamani häkkyrän päälle. Kovetukseen käytin laimennettua Paverpolia. Kun olin saanut neulat paikoilleen tulikin yllättäen lähtö tyksiin päivystykseen. Ensimmäinen puolentoista viikon hoitojakso oli edessä (en sitä silloin vielä tiennyt). Kyllä mua jänskätti kun viimein pääsin kotiin irrottamaan kiltisti odottanutta päähinettä. Kaikki oli kuitenkin hyvin, kruunu irtosi nätisti ja oli muodossaan.
Onhan se paljon mukavampaa täyttää vaikka astianpesukonetta kruunu päässä kuin ilman!
Asiat ovat menneen kesän aikana muuttuneet merkittävästi monella tapaa. Jatkuva huono oloni ja vetämättömyyteni ovat saaneet ihan oikean, lääketieteellisen diagnoosin. Syöpäni on roihahtanut liekkeihin. Metastaaseja löytyy ainakin keuhkoista ja maksasta, eikä niille ole enää hoitokeinoa. Minut onkin siirretty saattokotiin, nykyisin kortteeraan Karinakodissa, Turun Hirvensalossa.
Samalla kaikki ajatelmani tästä syksystä ja tulevaisuudesta ovat menneet uusiksi. Sehän on siis vain luonnollista, mutta älkääpä siis ihmetelkö jälkijättöisyyttäni. Roosa-nauha -päivää vietettiin jo perjantaina 14.10. mutta olin silloin tyksissä. Kampanja on kuitenkin vielä käynnissä aina 31.10. saakka, joten...
Tein ihan oman setin Roosa-nauhoja. Kyllä minulla tietenkin virallinen MM:n suunnittelema nauhakin on, mutta nämä tilattuina menevät eteenpäin. Paketissa on ensimmäisenä rintaneula, sitten korvikset ja lopuksi avainrengas. Mallit olen ottanut täältä Naztazian sivuilta. Lankana rintaneulassa 7 veljestä koukulla 4. Kiinnitystä varten ompelin rusettiin kiinni korupohjan. Korviksissa lankana oli Esito ja koukkuna 2,5. Ihan tavalliset nikkelittömät koukut ja avainrenkaassa taas seiskaveikkaa koukulla 3. Voihan vaaleanpunainen.
Itse asiassa rusetteja on montaa eri väriä, joista jokainen merkitsee eri asioita. Keltaisista nauhoista olenkin jo puhunut, mutta liitän tähän tällaisen isomman kuvan. Esimerkiksi nyt kun alkaa movember, nousevat turkoosit nauhat ajankohtaiseksi.
Kuva sivustolta etsy.com
Saisikohan noista ruseteista "kunniamerkkirivistön", vähän niin kuin mitaleista. Minä saisin jonoon jo ainakin pinkin, vihreän ja valkoisen rusetin =)
Pari sanaa vielä Karinakodista. Paikka on mahtava, lämminhenkinen ja kaikin puolin nimensä veroinen. Hoitajilla on aina aikaa jutella, on rauhaa tai seuraa. Sana saattohoito on todellakin sisäistetty ja tunnen itseni ihan oikeaksi ihmiseksi, vaikka vakavasti sairas olenkin.
Näkymä ikkunastani on hulppea. Tässä toteutui myös pitkäaikainen haaveeni saada asua meren rannalla. Pihalla toimiani seuraa päivittäin talitinttiyhdyskunta ja tällaisiakin ikkunani takaa löytyy miltei päivittäin.
Tässä paikassa on jotain niin maagisen upeata, ilmapiiriltään ja hengeltään, että sitä on vaikea sanoin kuvailla. On aivan mahtavaa, että tällaisia paikkoja on olemassa. Pidän itseäni todella onnekkaana, kun saan olla täällä lääketieteellisen avun saavutettavissa 24/7 varstoimassa itseeni rauhaa, tyyneyttä ja rakkautta. En yleensä tällaista tee, mutta jotta lssy:n toiminta olisi jatkossakin turvattua, löydät näiltä sivulta varmasti sinulle tai yhteisöllesi oivan keinon autaa ja olla mukana tämän inhottavan taudin voittamisessa.
Tänään vietetään heijastinpäivää. Liikenneturva kehottaakin jokaista kiinnittämään huomiota ja tarkistamaan heijastintilanteensa viimeistään nyt. Noin puolet hämärässä tai pimeällä tapahtuneista jalankulkijoihin kohdistuneista liikenneonnettomuuksista olisi voitu välttää käyttämällä heijastinta. Se on halvin henkivakuutus, jonka itsellesi ja läheisillesi voit ottaa. Tänä vuonna askartelin muutamia pikkuheijastimia ihan itse. Tein mm. enkeleitä. Muita en voi esitellä, kun alkaa olla sellainen vuodenaika, että ihan kaikkea ei voi paljastaa...
Minä itse pidän eniten sellaisista hihan päälle tulevista, taipuisista heijastin"pannoista". Kyllästyin narussa roikkuviin heijastimiin kun hakaneulat aina aukesivat tai jopa koko kangas repeytyi. Jos kuitenkin haluat käyttää sellaisia heiluvia, niin oikea kiinnitystapa on polven korkeudella, ainakin tien puolella - jos ei molemmilla. Nykyään on saatavilla myös muunlaisia vaihtoehtoja - tarraa, spraytä, lankaa ym. Jokaiselle jotakin. Ja nyt kun olemme hoitaneet itsemme näkyväksi, niin eipä unohdeta lastenvaunuja tai koiraa!
Muuten onkin nyt viime kuukauden aikana selvinneet ne syyt, miksi olen ollut pitkään niin voimaton. Viimeisen parin viikon aikana olen ollut sairaalassa. Sain keuhkokuumeen, nestettä keuhkoihin ja siihen dreenin. Mutta voitte uskoa, että on helpompi hengittää, kun reipas kaksi litraa ylimääräistä tavaraa on poissa hapensaannin tieltä. Eli tällaisilla näkymillä toivotin syksyn tervetulleeksi.
Samalla kun lääkärit laittoivat dreeniä paikoilleen, he ottivat koepalat. Sieltä paljastuikin todellinen jymy-yllätys. Rintasyöpäni on levinnyt, sitä löytyy nyt myös keuhkoista ja maksasta. Sairaalassaoloaikana minulle tehtiin juuri 1-vuotistarkastusta varten tilatut mammot ja ultrat, jotka olivat puhtaat. Mutta nyt se siis omalla kohdalla kuitenkin alkaa - kierros 2. ja nopeasti alkaakin. Kotiuduin tiistaina ja jo ensi viikolla saan viettää 4 vrk sairaalassa erilaisissa testeissä ja lääkäreissä. Nyt psyykkaan itseeni taistelutahtoa ja energiaa - haluan uudet 1-vuotistarkastukset - puhtaat sellaiset!
Viimeiset pari viikkoa olen kulkenut kuin unessa. Paljon on tapahtunut, mutta minun sokeritasapainoni heilahti tosi korkealle. Olen nyt saanut hilattua sitä alemmas - eilinen meni jo vain yksillä päikkäreillä! Minulla olisi ollut monta kivaa asiaa, mutta osittainen kooste.
Tänään vietetään Taistele syöpää vastaan -päivää. Kaikilla meillä on joku tuttu tai tutuntuttu, joka tälläkin hetkellä käy sotaa sisällään myllertäviä mutaatiosoluja vastaan. Onneksi syöpähoidoissa tehdään koko ajan edistysaskeleita, mutta kääntöpuolella sairastumisprosentit kasvavat koko ajan. Tällä hetkellä sairastamassani rintasyövässä sairastumisprosentti on Suomessa 8% luokkaa. Näistä kuitenkin 80% ovat voimissaan vielä viiden vuoden kuluttua.
Erilaisia vertaistukiryhmiäkin löytyy useita. Yksi niistä on Siskot - syöpäkuntoutujat ry. Sieltä löytyy toimintaa joka lähtöön ja vinkkinä Helsingissä Hotelli Haagassa vietetään 17.9 Siskopäivää. Yksi heidän projekteistaan on Et ole yksin - Siskorusettisukat. Ystävättäreni, joka on tukenut minua valtavasti koko tämän matkan aikana, löytänee postilaatikostaan rekonstruktioleikkauksesta tänään kotiutuessaan tällaisen paketin....
Asia, jota olisin halunnut käsitellä ajallaan on Paralympialaiset. Mutta vielä ehtii jännäämään Suomen kilpailijoita. Mukana on kovatasoinen joukkue ja mitalit eivät todellakaan ole mahdottomuus! Itselleni jännintä on jousiammunta, mutta kisaohjelman näet kokonaisuudessaan tästä. Nyt kotikatsomot kannustamaan!
Tiistaina alkoi kuukauden mittainen Vie vanhus ulos -kampanja. Ikäinstituutin isännöimässä ja Presidentti Sauli Niinistön suojelemassa kampanjassa pyritään lisäämään ulkoilumahdollisuuksia varsinkin niillä ikäihmisillä, joiden liikuntakyky on alentunut. Sivustolta löytyy lista myös sellaisista palvelutaloista, jotka mieluusti ottavat ulkoiluhenkisiä ihmisiä vanhustensa seuraksi.
Perheen parissa vietimme viime viikolla mahtavan "kaikki kotona" -päivän. Juhlistimme nuorimmaisen turvallista kotiinpaluuta Interraililta, sekä meidän hääpäiväämme. Söimme hyvin, kippasimme inkivääri-kurkkusangrialla ja kävimme selostuksineen läpi ne 1000 ja 1 kuvaa, jotka valokuvaamista harrastava tyttäreni oli matkaltaan ottanut. Ja isäntää muistin jälleen uusilla villasukilla... Niitä hän aina vaan toivoo ♥ Lankana Novitan Isoveli ja puikkoina 5. Kotikäyttöön.
Yksi ihanimmista lomakohteistamme on ollut Azorit. Olimme siellä juuri ennen turistirysää - rantabulevardilta ei löytynyt autoliikkeitä ja vuorenrinteen pikkukaupoissa ei tiedetty mikä on visa. Siellä oli hortensioita, valtavasti hortensioita. Siis kaiken muun ihanan lisäksi. Mieheni muisti minua hortensialla ♥
Syksy saapuu ja illat tummuvat. Minä pidän tästä ajanjaksosta. Sää viilenee ihanasti, vettä sataa ja iltaisin voi poltella kynttilöitä. Tämän syksyn uutuudeksi tein syysvärisiä paperinarupalloja. Näitä on niin helppo tehdä ja tarvikkeita ei tarvita paljoa. 40 palloon riittää hyvin 2 vyyhteä ohutta paperinarua, n. 2 dl liimaa 50/50 sekoitukseen ja vesi-ilmapalloja. Ja lopputulos on ihanan syksyinen. Gerberat kruunaavat ikkunalaudan. Senkille kynttilöiden eteet laitoin vielä viime syksyksi askartelemania tuikkupurkkeja. Niistä neliskanttinen, ruusukimppu ja vaahteranlehtikori saavatkin tänä vuonna mennä ilahduttamaan työhuonetta.
Tänään alkaa hävikkiviikko. Itse ainakin pystyn vaikuttamaan kulutukseeni kierrättämällä - niin ruoan kuin materian suhteen. Hävikkiviikon tarkoituksena on pohtia varsinkin sitä, kuinka elintarvikkeiden osalta hävikkiä voisi olennaisesti vähentää. Kaupoista kulkeutuu roskiin tonnikaupalla syötävää ruokaa samaan aikaan kun leipäjonot kasvavat ja lapsiperheiden ja eläkeläisten todellinen nälkäongelma kasvaa. Siis varsinaista hölmöläisten puuhaa, mutta onneksi tilanne on jo korjaantumassa. Eihän "parasta ennen" -päivämäärä tarkoita samaa kuin että "olen pilaantunut".
Hävikkiviikolla on myös omat fb-sivut, josta saa rutkasti ajankohtaista lisätietoa.
Viikko huipentuu Hävikkikarnevaaleihin, joita vietetään Turussa, Tampereella, Helsingissä ja Kuopiossa. Tapahtumia toki on pitkin viikkoa muuallakin, niihin pääset tutustumaan täältä Saa Syödä -sivustolta. Itse Turkulaisena osallistun Yliopistonkadulla klo 11-15 olevaan tapahtumaan. Ohjelmasta bongasin ainakin jo omenapörssin ja sienien kotiviljelyn. Onhan siellä kaikkea muutakin mielenkiintoista, esim. huikopalaksi voisin nauttia "roskakalaburgerin" ja smoothien. Kangaspuita olisi mukava käydä polkaisemassa ja trikookuteen leikkaamiseenkin voisi käydä hakemassa uusia niksejä. Tutustu oman happeningisi ohjelmaan, linkki Turun tapahtumaan on tässä. Turussa tapahtuman pääjärjestäjänä lukuisten yhteistyökumppaniensa kanssa toimii Lounais-Suomen jätehuolto.
Vielä yksi merkittävän muistamisen päivä löytyy tällä päivämäärällä. YK:n kansainvälinen ydinkokeiden vastainen päivä. Valitettavasti niitä yhä tehdään, eivätkä kaikki edes ole ratifioineet tätä koskevaa sopimusta. Toivottavasti nämä äärimmäisen tuhoisat kokeet kuitenkin saataisiin loppumaan. Ihan turha kohottaa sotilaallisen arsenaalin määrää maapallolla, jonka väestö on räjähdysherkkää - kuten tiedämme. Opetellaan nyt vaan säilyttämään tämä planeettamme kestävän kehityksen kautta, eikös vaan? Ja toivotaan tulevaisuudelle vain tämäntapaisia sieniä.
Suomen luonto on kaunis. Monimuotoinen, eläväinen ja puhdas. Suomen luonnon päivää vietetään tänään neljättä kertaa. Sen tarkoituksena on muistuttaa meitä luonnon hyväätekevistä vaikutuksista. Tällä viikolla on vietetty myös puiden halausviikkoa. Koko Suomi ei siis ole tarvinnut julkisillakaan paikoilla nojailutukea, vaan on yksinkertaisesti tehnyt lähempää tuttavuutta puiden kanssa.
Mutta ensin käsityöasiaa. Tein viime helmikuussa itselleni Dreambird-huivin. Ystävättäreni sovitti ja ihasteli sitä meillä käydessään. Minähän tietysti kysyin heti halukkuudesta omaan huiviin - minusta tuota on niin kiva kutoa - ja hetken tuumailtuaan hän totesi että joo, lappalaisväreissä! Hän on kotoisin Rovaniemeltä ja omaa saamelaisia sukujuuria. Hän on pitkään pohtinut sitä, kuinka toisi asiaa esille ja tämä oli nyt SE juttu.
Minulla kesti aikaa, ennen kuin löysin langan, jossa kaikki neljä perusväriä olivat silmiini tarpeeksi puhtaat. Ja sekin tapahtui ihan vahingossa. Lankamaailmassa silmiini osui Nordian Vilmaa ja olin myyty. 4 puikoilla tein. Silmukat loin jälleen provisional cast on -tekniikalla, jolloin huolitteluvaiheen i-cordia varten silmukat ovat jo valmiiksi kaapelilla. Tässä Drops'n ohjevideossa tämän tekniikan opettaminen alkaa noin minuutin kohdalta. Suosittelen. Ja silmukat päättelin ja myös sisäpuolen pitkänreunan huolittelin kolmen silmukan i-cordin avulla. Kyllä nyt kelpaa liekauttaa vaikka Lapin äidin kehtolaulua!
Mutta päivän viherteemaan. Kuten kaikki tietänevät, tänä vuonna vietetään vihervuotta. Sen tarkoituksena on kannustaa ihmisiä toimimaan lähiseutunsa hyväksi. Tällä viikolla teemana on ollut puiden halaaminen. Matthew Silverstone esittelee teoksessaan Blinded By Science lukuisia laajoja tutkimuksia, joiden perusteella voidaan päätellä puiden halaamisella oikeasti olevan positiivisia vaikutuksia ihmiseen, monin eri tavoin.
Mutta vihervusositeeman alla on tänään oma, erityinenkin merkityksensä. Nyt nimittäin sadoissa ympäri Suomea järjestettävissä tapahtumisissa ja riennoissa juhlitaan Suomalaista luontoa. Turun seudulla voi mennä Kaarinan partiolaisten järjestämälle Pyhän Katariinan polut -kierrokselle, tai vaikkapa tutustumaan Piikkiön Hadvalan perinnemaisemaan. Mitä kivaa sinun seudullasi tapahtuu? Siihen löydät vastauksen täältä.
Illalla voi juhlistaa venetsialaisia vaikkapa muinaistulia ihaillen. Oikein multiluontoviikonloppu. Nauttikaa.
Amerikkalaiset viettävät tänään rentoutumispäivää. Minäkin aloitan sellaisen vieton nyt - tosin lopetan vasta huomisiltana. Mieheni näet lähti lomansa kunniaksi jokakesäiselle poikareissulleen. Muutamat lapsuudenkaverit tapaavat "metsän keskellä" ja he elävät uudelleen aikoja n. 40 vuotta sitten. Ämyrit kaakossa, muovipussi maassa ja grilli kuumana. Voi sitä 70-lukua.
Vaikka mieheni seurassa hyvin viihdynkin, niin oma aika on omaa aikaa. Nyt on ruoat valmiina, kämppä siivottu minun tavallani ja voin itse keskittyä tämän vuorokauden ajan vain itseeni. Nukkua koko sängyn leveydeltä, tehdä mitä huvittaa ja koska huvittaa. Ajattelinkin aloittaa pesemällä siivouspölyt pois ja laskin kylpyveden, johon sekoitin ylang ylangia, rosmariinia ja eukalyptusta. Jos illalla kamomillatee ei auta, niin otan toisen, laventelikylvyn...
Rentoutumisteemaan sopii hyvin myös tämä tuttavani tilaama uniriepu. Hän valmisti vaippakakun oman ystävättärensä baby showereihin ja tämä oli tuleva päälliskoristeeksi. Ainoa vaatimus oli mustavalkoisuus. Hän sai siis itikan, lehmän. Lankana oli Bamboo Jazzia, koukkuna 3. Täytteenä tuttuun tapaan ikean tyynyä. Aika symppis, vai mitä?
Minun kylpyrituaaleihini on jo lapsesta saakka kuulunut lukeminen. Sopivaa vettä säädellen lillumiseen voi kulua aikaa. Varaankin aina ammeen reunalle tuopillisen vettä tai mehua, tilanteesta riippuen. (Jos olen oikein rentoutuksen tarpeessa, laitan tosin kynttilät palamaan ja otan seuralaisekseni kirjan ja mehun sijasta lasillisen punaviiniä). Tänä hellekesänä asuntomme sisälämpötila on hillunut 30° tuntumissa. Olenkin ottanut lukuisia viileän veden sessioita, joiden aikana olen saanut Helmet-haastettakin kahlatuksi.
Jouduin vaan muuttamaan muutamia jo aiottuja kirjoja toisiin, sillä helteen pehmittäneet aivoni eivät jaksaneet kahlata kovinkaan tietopitoisia tai raskaita teoksia. Mutta nämä olivat kivoja. Ensiksi kohtaan 1, ruoasta kertova kirja. Anthony Capellan Ruokaa amore. Ihania, toinen toistaan kutkuttavimpia ruokalajeja aivan pähkähullun rakkaustarinan sisällä. Paikkana niin rakas Rooma. Kesähömppää parhaimmillaan.
Kohtaan 7 olikin pohtimista. Vihervuoden 2016 sloganiin "Minun maisemani - maalla ja kaupungissa" sopiva kirja. Mikä voi olla yhteistä mökin ja Turun kanssa? Kävin helmethaasteen fb-sivulla vakoilemassa ja naps! Kuu! Lainasin kirjastosta Kuu taivaalta -nimisen teoksen. Siinä oli mielettömästi vinkkejä kuun valokuvaamiseen, todella kauniita kuvia ja vähän faktaa. Sen olivat tehneet herrat Laurinsalo & Hotakainen.
Lastenkirjaakin (18) pähkäilin. Lopulta tulin siihen tulokseen, että Tolkienin Hobittia voidaan pitää lastenkirjana. Lapsuudenkirjastossani Munkkiniemessä se näet löytyi lastenosastolta, kun taas Taru Sormusten herrasta sijaitsi lapsilta kielletyllä aikuistenosastolla.
Tänä vuonna julkaistuista kirjoista (49) valitsin Tommi Kinnusen teoksen Lopotti. Ihanaa kertomusta elämästä, sukupolvista miljöinä Lopotti, Turku ja Helsinki. Kun kaksi viimeistä ovat kotikaupunkejani, oli riemastuttavaa nähdä tapahtumapaikat selkeinä silmiensä edessä ja liittää kaikki muu mielikuvituksen hedelmä siihen. Suosittelen isolla S:llä.
Lisäksi olen ohitse haasteen lukenut dekkareita. Tänään saan päätökseen mamuista kertovan kirjan ja hyllyssä odottaa Helena Rannasta (23), Marilynistä (22) ja 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta (42) kertovat kirjat. Hitaasti, mutta varmasti...
Mutta nyt menen aloittamaan 'vuorokauden vain itselleni'. Mikään radio tai telkkari ei pauhaa. Pihalta kuuluu kirkonrottaa leikkivien lasten ääniä, olohuoneessa tikittää mummin vanha seinäkello. Akvaario lirisee ja käsityö odottaa. Nautinnollista viikkoa itse kullekin!♥
Tänään vietetään vinyylilevyjen päivää. Niiden pääsääntöisesti mustien kiekkojen, jotka laitetaan sellaiseen isoon soittimeen. Ja auta armias jos siihen tuli naarmu. Mitä pauketta. Tai jos levy oli sähköinen, sitä ritinää. Minulla on vielä tallella vino pino näitä ihania kiekkoja. Ja nythän ne ovat taas niin trendikkäitä.
Pitkästä aikaa saimme vanhan stereosysteemimme kiinni seinään. Se on ollut muutaman vuoden pölyyntymässä, mutta nyt kun uusimme työhuoneemme, löysi se viimeinkin oman, uuden paikkansa. Olin kolmentoista kun vanhempani sen ostivat, mutta vekotin toimii yhä edelleen moitteettomasti. Olemmekin nostalgisesti kuunnelleet vaikka mitä tyyliin "hei, muistatko?" Ja mehän muistamme.
Levyjen joukossa oli yhä edelleen sellaisia opuksia, joita yksinkertaisesti ei voi kuunnella. Joten ajattelin kierrättää ne helposti. Samalla voisin muistaa jo 4 kk iän saavuttanutta Miska-poikaa. Siellä oli mm. Sibeliuksen, Griegin ja Elgarin kamariorkesteriteoksia sisältävä levy vuodelta papu. Sillä levyllä tempot hidastuvat kappaleissa niin paljon, että tulee aivan huono olo. Keskiö oli ruma, joten piirsin sopivaan kartonkiin harpilla ympyrän ja liimasin sen kuumaliimalla paikalleen. Vielä kellokoneisto ja valmis.
Miska 4 kk
Miskan väriksi muotoutui jo odotusaikana vihreä. Nyt se on vakiintunut limeen. Näin kaupassa herkullisennäköisiä akryylimaaleja ja ajattelin koettaa levykulhon maalaamista. Tykkään niihin syntyvistä muodoista, mutta muuten ne ovat mielestäni tylsiä. Nappasin hyllystä joskus Neuvostoliiton aikoihin ostamani jonkun tuntemattomaksi jääneen säveltäjän metamorfooseja. Ne olivat niin metaa, että en koskaan saanut kuunneltua levyä loppuun. Niinpä levy uuniin metallikulhon päälle ja vähän muotoilua. Jäähdytys. Minulla oli tässä joukko erikokoisia pensseleitä ja rouheita viivoja. Ensi kerralla koetan pohjavärin spreijaamista. Itse asiassa kun mies tulee töistä, voisin sumutella tähän päälle lakkakerroksen. Joku kun on piilottanut mun lakkapullon ylähyllyn perukoille...
Nyt se taas alkaa. Urheilu. Olympialaiset. Tällä kertaa Brasiliassa, Riossa. Ei kyllä minua paljoa hetkauta, vaikka yksi rakkaimmista lapsuusmuistoistani on, kuinka iltaisin ennen nukkumaanmenoa istuimme mökillä isän kanssa katsomassa telkusta yleisurheilua.
Mutta eivät olympialaiset ole aina olleet pelkkää urheilua. Kun nykyaikaiset olympialaiset saivat ensitapahtumansa Ateenassa 1896, tulivat 1912 mukaan myös taidelajit koko olympia-aatteen uudelleenherättäjän, Pierre de Coubertinin ehdotuksesta. Hän osallistui mittelöihin itsekin ja voitti heti kultamitalin runollansa Oodi Urheilulle. Muina lajeina olivat arkkitehtuuri, musiikki, maalaustaide ja kuvanveisto. Ehtona oli, että taideteos on uusi ja urheilun innoittama.
Walter Winas: An American Trotter, 1912
Joskus kilpalija saattoi osallistua sekä urheilu- että taidesuorituksella. Esimerkiksi Venäjällä syntynyt, Britanniassa asunut USA:n kansalainen Walter Winans voitti 1912 kultaa sekä ammunnassa että kuvanveistossa. Jos eivät nämä taidelajien voittajat yleensäottaen niin kauheasti kuuluisuutta ole saaneet, niin vuoden 1924 juryläiset kylläkin. Siellä istui sekä Selma Lagerlöf että Igor Stravinsky.
Musiikissa ei mitaleja juurikaan jaettu. Niitä arvosteltiin nuottikuvan perusteella. Vuonna 1932 Josef Sukia onnisti. Hän voitti hopeaa sävellyksellään V Nový zivot (Kohti uutta elämää). Kultaa tai pronssia ei tänäkään vuonna jaettu.
Tähän päättyikin taidelajien tarina. Kun urheilijoilta vaadittiin amatööriyttä, katsottiin, että taidelajeihin osallistuvien ammattimaisuus oli liikaa, eikä ansaitse mitaleita. Nykyään nämä mittelöt on korvattu erilaisilla olympialaisten yhteydessä järjestettävillä taidenäyttelyillä ja kulttuuriohjelmilla.
Sain esiintymiskutsun Brasilian Penedoon sen täyttäessä 75 vuotta. Kotiperheeni äiti - joka puhui suomea - teki erääksi ateriaksi aivan jumalaista mustapapupataa, feijoadaa (orjapataa). Reseptin hukkasin jonnekin, mutta kerran kampaajalla istuessani selaamassani lehdessä oli vastaavanlainen resepti. Kuva puhelimella ja kauppaan. Tämä muokkaamani ohje on hyvin lähellä sitä, millä silloin herkuttelimme. Paluumatkalla takaisin Suomeen vietimme pari päivää Riossa. Nyt kisojen alla on hyvä palautua niihin tunnelmiin.
Mustapapupata
250 g mustia, kuivattuja papuja
400 g nahatonta ja luutonta possun kylkeä, mielellään n. 1 cm viipaleina
200 g chorizo-makkaraa
2 punasipulia
2 valkosipulin kynttä
2 porkkanaa
2 isoa tomaattia
öljyä
2 dl appelsiinitäysmehua
2 laakerinlehteä
1 l kanalientä
1 tl jeeraa
1 tl cayannepippuria
1. Pane pavut kulhoon ja veteen likoamaan vähintään yön yli.
2. Huuhtele ne huolellisesti ja kiehuta kattilassa 10 min ajan. Kuori mahdollinen vaahto.
3. Nosta kattila liedeltä ja anna papujen muhistella tunnin verran.
4. Kuutioi lihat ja kasvikset.
5. Ruskista lihat, kuullota sipulit ja laita ne tomaattien ja porkkanoiden kanssa (valurauta)pataan.
6. huuhdo pavut ja lisää ne pataan laakerinlehtien kanssa.
7. Kiehauta kanaliemi ja appelsiinimehu. Lisää mausteet ja kaada neste pataan.
8. Laita pata 250° uniin 10 min ajaksi.
9. Laske lämpötila 120° ja anna hautua 7-8 tuntia. Lisää vettä tarvittaessa.
Mikä herkku. Ympäri maapallon tunnettu, varsinkin kuumalla niin hyvä ja ravitseva. Monikäyttöinen, arvostettu. Tänään juhlapäiväänsä koko maailmassa viettävä, USA:ssa koko heinäkuu on kansallinen vesimelonikuu. Nimensä veroinen, kurkkujen ja kurpitsojen sukulainen. Myydään ainakin Brasiliassa kadunkulmissa jättimäisissä koriverkoissa, teiden varsilla suoraan auton peräkontista. Ihana, mehukas ja terveellinen vesimeloni. Kaunis myös keittiön käyttöesineessä, patalapussa. Idean sain täältä, lankana Drops'n Paris, koukku 4. Riittäisi yksipuolisenakin estämään näppien palamisen, mutta kun en virkannut siemeniä työn edetessä, tuli siitä siistimpi kaksipuolisena.
Vesimelonista oivan helleruoan tekee sen runsas vesipitoisuus. Lisäksi siinä on paljon kuitua, lykopeenia, kaliumia, A-, B6- ja C-vitamiineja ja erilaisia aminohappoja. Vesimelonista kannattaa syödä myös siemenet.
Tällä ihanuudella kerrotaan olevan valtavasti myös muita hyödyllisiä ominaisuuksia. Sen mehu auttaa lihaksia palautumaan urheilun jälkeen, sen syönti nuorentaa ihoa ja ehkäisee aivoinfarktin riskiä (lykopeeni). Lisäksi runsas L-sitrulliini-aminohapon ja kaliumin yhdistelmä auttaa alentamaan verenpainetta. Miehillä kaikki nämä yhdessä ehkäisevät myös eturauhassyövän riskiä ja joidenkin tutkimusten mukaan toimivat suurina annoksina viagran lailla.
Kokonaista vesimelonia kannattaa säilyttää huoneenlämmössä,leikattua jääkaapissa. Helppo ja kätevä tapa on leikata melonista tikkuja (puolikas meloni siivuiksi, kääntö 90° ja taas siivuiksi), laittaa ne rasiaan tai tuorekelmun alle ja jääkaappiin. Siitä on helppo napsaista terveellinen, vähäkalorinen, makea ja viilentävä herkkupala. Meloni sopii hyvin moniin salaatteihin ja siitä on helppo leikata pienillä piparkakkumuoteilla myös silmäniloa tuovia palasia. Se on mukava lisä smootheihin. Tikku kuorelliseen viipaleeseen ja pakastimeen - mehujää on valmis. Grillattuna pihvin lisäkkeeksi. koverrettuna salaattikulhoksi, toisinpäin käännettynä tikullisten coctail-palojen tarjoiluun. Ruokataideteoksen pohjaksi - ja miljoona muuta käyttötapaa. Ihana, mehukas vesimeloni.
Virallista kansainvälistä juustokakun päivää vietettiin jo eilen, mutta olin niin lopen uupunut etten yksinkertaisesti jaksanut. Olin nukkunut niin huonosti. Sen lisäksi, että koko kesän kestäneet helteet ovat muuttaneet asuntomme pätsiksi, oli meillä yökyläläinen. Pikkuprinssimme Miska tuli meitä ilahduttamaan. Parhaimmillaan jopa 9 tuntia putkeen nukkuva 3,5 kk ikäinen hymypoikamme. Tämä yö osoittautui kuitenkin kaikeksi ihan muuksi...
Valvottiin ja juteltiin niin kovasti. Kitistiin, Mikään ei ollut hyvin. Syytin kuumuutta, poika oli kovin hikinen. Mummalla meinasi jo loppua niin hermot, kuin voimat, kuin virikkeetkin. Viimein, 11.40 aamulla nukahdettiin kunnolla. Molemmat. Tytär haki iltapäivällä kotiin väsyneen pojan. Illalla hän suorastaan ryntäsi takaisin: "Äiti, nyt mä tiedän mikä Miskalla oli!!!!!" Hän oli saanut ensimmäisen hampaansa! Elisa totesi lähteissänsä, että onneksi äippäpakkauksessa oli hammasharja. Vaikka tätä jo uumoiltiin (ja minä näin siitä unta ke-to välisenä yönä!) oli se silti yllätys. Ne kun pruukaavat puhjeta tuossa 4-5 kk iässä.
Mutta siihen juustokakkuun. Ne ovat ympäri maailmaa tunnettuja useimmiten makeita herkkuja, joiden valmistukasessa on useita eri koulukuntia.
Erilaisia juustokakkusia on tarjoiltu jo tuhansien vuosien ajan. Vanhimmat juustomuotit ovat 4000 vuoden takaa. Antiikin Kreikan olympiaurheilijoille tiedetään tarjotun hunajalla makeutettuja juustokakkuja jo 776 eaa. Antiikin Roomalaisen valtiomiehen Marcus Porcius Cato vanhemman kirjoittamassa teoksessa De Agricultura (suom. Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja, Paavo Castrén, 2006) eriytetään kaksi erilaista uhrikäyttöön tarkoitettua juustokakkua, libum ja placenta, resepteineen. Näistä jälkimmäistä voidaan pitää nykyisten juustokakkujemme esi-isänä.
Keskiajalla juustokakut levisivät ympäri Eurooppaa ja syntyi kaksi tekotapaa, uunillinen ja uuniton. Lisäksi voidaan erottaa kolme toisistaan eroavaa suuntausta. Välimerellinen Ricotta-juusoon perustuva, englantilainen tuorejuustoon ja saksalaisittain rahkaan tehty. 1870-luvulla veivät maahanmuuttajat tämän kakun Amerikan mantereelle. Kun vielä 1928 oli Philadelphia-juuston rakenne loppuun muokattu, alkoi varsinainen juustokakkujen läpimurto. Mutta juustokakuilla on ympäri maailmaa aivan paikkakuntakohtaisia "ainoita oikeita" tekotapoja. ja voimme laskea eräänlaisiin juustokakkuihin kuuluvaksi myös kotoisan rahkapiirakkamme.
Meidän kotona makeudet kuuluvat lähinnä tyttöjen syömisiin, joten pohdin ajatusta suolaisesta juustokakusta. Löysinkin K-ruoan sivuilta ohjeen Punasipulinen broileri-juustokakku.Käytin tätä pohjana ja aloin hommiin. Pohjaksi valitsin piimälimppua ja maustamattoman tuorejuuston tilalle ruohosipulilla maustettua. Muuten seurasin ohjeita. Ja siitä tuli ihan tajuttoman hyvää! Helleruokaa parhaimmillaan raikkaan salaatin kanssa tarjottuna! Ja mitkä muuntelumahdollisuudet. Itse laitan ensi kerralla savuporoa... Taitaa perinteiset voileipäkakut jäädä pois ainakin seuraavasta tarjoilupöydästä.
Jopa mieheni, joka ei koske mihinkään, jossa on sana kakku, pienellä houkuttelulla suostui maistamaan tätä. Sillä seurauksella, että eilen meni puolet koko 14 hengen kakusta. Okei, minä autoin ihan vähän...
