keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Sieniä ilman sadetta

Olen ollut hiljaa aivan liian pitkään. Se ei todellakaan johdu siitä, että olisin levännyt laakereillani. Ehei, vaikka sairaslomalla nyt olenkin. Olen luonteeltani sellainen tyyppi, että en osaa olla tekemättä mitään. Innostun helposti - liiankin helposti - uusista asioista ja tällainen utelias, tiedonjanoinen ja melkein perfektionisti kuin olen se tarkoittaa sitä, että kirjastot ja netin ihmeellinen tietokanta ovat kovassa käytössä.

Nyt projektinani on mm. suursiivous. Autotallimme vaihtui toiseen ja samalla tuli käytyä läpi kaikki sinne vuosien varrella kasaamamme roina. Se on ollut niin kätevä paikka varastoida tavaraa, joka odottaa toimenpiteitä. Kuten likaisia mattoja, päiväkotiin menossa olevia lasten vanhoja kirjoja ja pelejä, myytäviksi tarkoitettuja sohvan runkoja, remonttitarvikkeita ym. Ja todellakin ym.

Mutta nyt se on tehty. Toimenpiteitä odottavat enää ne remonttitarvikkeet ja sohvanrungot. Jos joku tee-se-itse ihminen haluaa Artekin ihan hyväkuntoiset Ben af Schulten -sohvan rungot, meiltä löytyy kaksin kappalein. Ne tarvitsevat ainoastaan uudet pohjavyöt ja tyynyt. Remonttitarvikkeet odottavat syyskuussa saapuvaa, ongelmajätteitä vastaanottavaa ympäristöauto Yrjöä, joten maaliasiakin on hoidossa. Siispä voin nyt keskittyä kaikkiin muihin innostuksen kohteisiini.

Koska minulla nyt on aikaa, päätin että tänä vuonna voin ihan jaksamiseni mukaan keskittyä asuntomme suursiivoukseen, sadonkorjuuajan juhlallisuuksiin ja joulun valmisteluun. Ettei muka tulisi perinteinen loppuvuoden hoppu. Elän toiveajattelussa, että jos aloitan kaikkien juttujen askaroimisen jo nyt, pikkuhiljaa, viime hetken panikointeja ei tule. Saas nähdä miten optimistin käy.

Tänä vuonna meillä vietetään loka-marraskuun vaihteessa kekriä. Meillä ei näy lentäviä lepakoita, Jack-o-lanterneita eikä syödä nakkisormia tai silmämunia. Haluan pohtia sitä, kuinka ja mitä tämä vanha vuodenvaihde, sadonkorjuuaika oikein piti sisällään. Monet perinteisistä tavoista ovat siirtyneet uuteen uudenvuoden ajankohtaan, esimerkkinä vaikka tulevan vuoden ennustelu ja tinanvalanta.



Mutta sadonkorjuuta ei voi viettää ilman "sadonkorjuuta". Niinpä sieniretkeltämme löysimme tatteja, kantarelleja ja jokusen kärpässienenkin. Langanjämillekin löytyi käyttöä.



Tattien ohjeet otin Lesley Stanfieldin kirjasta Virkkaa kukkia, perhosia ja korentoja. Lankana minulla oli Nallea ja Suomalaista sukkalankaa. Kantarelleihin löysin ohjeen pohjan Järbon sivulta. Muokkasin sitä niin, että virkkasin jalan ja lakin yhdessä, en ohjeen mukaisesti kahdessa eri osassa. Pikkukantarelliin tein sitten ihan oman sovelluksen. Lankana minulla oli Esiton virkkuulanka. näistä tuli mielestäni niin syötävän söpöt!



Pikkukantarellin ohje on yksinkertaisuudessaan tässä:


Pieni kantarelli

Tee taikaympyrä ja virkkaa siihen 6ks.
Krs 1: *1ks, 2ks seuraavaan silmukkaan*. Toista koko kerros = 9ks
Krs 2-7: 9ks
Krs 8: *2ks, 2ks seuraavaan silmukkaan*. Toista koko kerros = 12ks
Krs 9: *3ks, 2ks seuraavaan silmukkaan*. Toista koko kerros = 15ks
Krs 10: *2ks, 2ks seuraavaan silmukkaan*. Toista koko kerros = 20ks
Krs 11: *1ks, 2ks seuraavaan silmukkaan*. Toista koko kerros = 30ks
Krs 12: *1ks, 2ks seuraavaan silmukkaan*. Toista koko kerros = 45ks
Krs 13: 2ks jokaiseen silmukkaan = 90ks
Päättele langat.


Ja syksyyn kuuluu ehdottomasti tietenkin kärpässienet. Ne tein kokonaan aivan omasta päästäni ja kirjoitin niille oikein ohjeenkin. Sen löydät tämän linkin takaa. Lankana minulla oli seiskaveikkaa. 



Ja tottakai nämä tarvitsevat itselleen jonkin sijoituspaikan kunnes syysjuhlinta voi alkaa. Niinpä punoin pikaisesti korin sanomalehdestä. Tähän tyyliin tehtyä koria on hankalampi punoa näistä nykyisistä tabloid-mallisista lehdistä. Onneksi Turun Sanomat lähettelee muutaman aukeaman ilmaisnäytteitä aina silloin tällöin... Vähän loppui materiaali kesken, eikä siitä ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukainen tullut, mutta tarkoitukseen oikein sopiva.



Ensimmäinen jouluvalmistelunikin on nyt tehty. Luit oikein - JOULU - mutta tätä ei voi lykätä myöhempään ajankohtaan. Pakastin näet uusia perunoita, jotta jouluna saamme kalojen kanssa niillä herkutella. Ohjeita löytyy netistä, mutta perus on kai kaikissa sama. Pese huolellisesti, kiehauta  2-5 min, jäähdytä nopeasti kylmällä vedellä ja kuivata. Pakasta annoksittain tillin kera. Käytettäessä pane ne jäisinä kiehuvaan veteen, keitä kypsiksi ja herkuttele.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti