Lämmintä (ja) lasagnea

Syksy lähestyy. Jaakko on heittänyt kylmän kivensä ja unikeko herätetty. Kohta valmistaudutaan koulujen alkuun ja sadonkorjuuseen. Mutta vielä on kesää jäljellä. "Mitä kesää?", moni varmaan kyselee tänäkin vuonna. Esteri on vieraillut ahkerasti koko Suomen alueella ja villaisille lämmikkeille on ollut käyttöä. Nyt on myös hyvä herkutella lasagnella. Tänään kun vietetään tälle Napolista lähtöisin olevalle herkulle nimettyä päivää.

Törmäsin sitten minäkin Silmukan ytimestä -haasteeseen. Tässä haasteessa sen ylläpitäjät, eli Pipon ytimestä -blogin Sini ja Silmukoita saalistava Maija, antavat aina kuukauden alussa jonkin aiheen, jonka mukaan tulee haastetyönsä valitsemallaan tekniikalla suorittaa. Ainoana rajoituksena on se, että työn tulee olla omin käsin tehty.

Tämän kuun aiheena on lämpö. Siihen olisi sopinut vaikka mitä, mutta valitsin haastetyöksi tyttäreni Elisan tilaaman huivin. Se on lämmin ja paksu. Olimme yhdessä Turun Lankamaailmassa ja eräällä monista tarjouspöydistä oli Svarta Fåretin Chic -lankaa ja siitä neulottu helmineuletta oleva mallitilkku. Saman tien kuului reilun kahdenkymmenen vuoden ajan jo niin tutuksi tullut lauseen alku ja loppu: "Äiti, mä haluun... ...voisiksä mitenkään...?". Ja äitihän voi, kun kyseessä ei kuitenkaan ollut kuu taivaalta.

Siispä tätä(kin) lankaa kassiin ja työn pariin. En ole erityisen innostunut paksuista puikoista ja kun tälle langalle suositus oli 12, jäi se sohvan nurkkaan keskeneräisenä. Tämä haaste antoi minulle sopivan potkun persuksiin ja sain huivin neulottua loppuun. Tyttäreni halusi siitä jätti-ison, mutta onneksi tajusi lopulta sen, että paksuudesta johtuen siitä ei moninkertaisesti kiedottavaa tuubia voi tehdä. Mutta tuli siitä joka tapauksessa muhkeankuhkea. Ja jos oikein tarkasti katsot, voit erottaa että langassa on mukana myös hieman blingblingiä.

Lyhyesti ja ytimekkästi siis: Loin 45s ja neuloin helmineuletta kunnes kuudesta kerästä lankaa oli jäljellä enää sen verran, että sain päät ommeltua yhteen. Helppoa ja nopeaa. Mutta pysyttelen taas jonkin aikaa erossa tuon paksuisista puikoista...  Haaste - done.

Ruoka-asiaa. Tänään juhlitaan siis lasagnea. Karvisen lempiherkkua, meidän kissojen ei. Lasagne lienee tullut tunnetummaksi 1400-luvulta peräisin olevan englantilaisen keittokirjan ansiosta, mutta sitä, miksi juuri tänään vietetään tälle pastaruoalle omistettua päivää ja kenen toimesta, en löytänyt selitystä. Mutta lasagnehan on hyvä, perinteisesti jauheliha- ja juustokastikkeilla mehustettu, nykyään ihan millä tahansa täytetty uuniruoka.

Minulla on tapana olla hyvinkin mutu-kokki. Saan idean jostain, summittaisia mittoja ja sitten vain teen. Luontainen uteliaisuuteni innostaa aina kokeilemaan jotain uutta. Kaappien sisällöllä on myös suuri vaikutus siihen, mitä valmiiseen tuotokseen tulee. Kotoista Kokkisotaa. Tähän lasagneen tuli pastalevyjen lisäksi 

2 pkt broileria 
1 iso sipuli 
4 kynttä valkosipulia
(olisin halunnut mukaan sieniä, mutta ei ollut kuin yksi nahistunut...)

juoksevaa margariinia
vehnäjauhoja
n. 1,5 l maitoa
1,5 pkt koskenlaskijaa
n. 2 dl pestoa (=kahden tomaattipestopurkin jämät...)
mausteita (ei suolaa, pestossa ja koskenlaskijassa sitä jo on!)

pinnalle juustoraastetta

- eli - 

Ruskista ja mausta mieleiselläsi tavalla broilerit ja sipulit. Kuumenna rasva kattilassa ja lisää jauhot. Kun suurus on valmis lisää maito ja kuumenna. Lisää kuutioitu juusto, pesto ja mausteita maun mukaan. Keitä kunnes sopivan sakeaa.

Lado vuokaan juustokastiketta, pastaa, broileria, juustoa, pastaa.... pastaa ja päällimmäiseksi vielä juustokastiketta. Pinnalle pari kourallista juustoraastetta. Uuni 200º n. 40 min. Kannattaa paistamisen loppuvaiheessa peittää vuoka esim. leivinpaperilla ettei pinta pääse ruskistumaan liikaa (aiai Anna!).

Mutta hieman tummasta ulkokuoresta (meilläkin oltiin hengessä mukana Meillä on unelma -mielenosoituksessa - monellakin tapaa =) ) huolimatta tämä oli todella hyvää - erilaista ja maukasta. Juustokastike, vaikka sitä oli paljon! - imeytyi kaikki ja lasagnesta tuli ihanan mehukasta. Vihaan kuivia kökkänöitä... Buon Appetito!

Liebster Award -haaste

Olen viikko sitten olleen toiseksi viimeisen sytostaattihoitokertani jälkeen ollut Tosi Väsynyt. Tarkoitan tätä todellakin isoilla kirjaimilla, sillä vaikka tästä varoitettiin etukäteen, en olisi uskonut tällaista mahdolliseksi. Pystyn nukahtamaan kuin sormia napsauttamalla vaikka olohuoneen sohvalle ja käsityö kädessä. Ilman ennakkovaroitusta. Pystyssä ollessa huippaa ja tasapaino heittelee. Mutta en valita vieläkään, enää yksi kerta ja tämä ajanjakso on elämästäni ohi. Toivottavasti lopullisesti.

Sain kuin sainkin kuitenkin kilpailutyöni (josta lisää joskus) valmiiksi ja ryhdyin muihin hommiin. Kuten esimerkiksi avasin sähköpostini noin viikon paussin jälkeen. Siellä minua odotti muun muassa haaste. Olin saanut Tuluskukkaro-blogin Saturninalta Liebster Award haasteen. Hän oli valinnut minun pienen ja uuden blogini yhdeksi haastetuistaan. Lämmin Kiitos hänelle siitä!

Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster award annetaan bloggaajalta bloggaajalle. Jutun juoni menee näin:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä blogisteille.

Saturnina lähetti omani lisäksi haasteen seuraaviin blogeihin:
Askarrellaan paskarrellaan sielu
Ingiknits
Kaikki mitä osaan
Koukuissa
Kässäkaappi
Lankaterapiaa
Pieni ihana
Sohvaneulomo
Tuunausta ja tekeleitä
Villasukkavuosi

Saturnina kyseli meiltä seuraavia asioita, joihin minä vastasin näin:

1. Miksi päätit aloittaa bloggaamisen?
Olen joutunut luopumaan paljosta, mutta elämäniloni, positiivinen asenteeni ja uteliaisuuteni ovat säilyneet. Toivon tämän blogini kautta voivani tuoda iloa, ideoita ja hyvää mieltä lukijoilleni. Lisäksi pieni sisälläni asuva narsisti halusi jakaa sitä kaikkea kivaa mitä teen ja mihin törmään =)

2. Mainitse kolme kaikkein aikojen suosikkiblogiasi
Suosikkeja on paljon, kärjessä tietysti meidän omat pikkuiset jutut. Ihan oikea Blogi olisi ollut mukana haastettavissani, mutta koska se on tämän jo saanut olkoon se yksi näistä. Väri-iloittelua tilkkujen kanssa tarjoaa Look At What I Made ja Meli Bondrelta löytyy kukkia vuoden jokaiselle päivälle.

3. Oletko asunut jossain muualla kuin Suomessa ja jos, niin missä?
En asunut, mutta reissaillut paljon.

4. Mikä on ollut onnistunein käsityösi?
Olen ehkä edelleen ylpein ryijystäni, mutta useimmiten olen kyllä tyytyväinen sovellettuihin lopputuloksiini.

5. Entä pahin epäonnistuminen?
Isän sukkien parsiminen pikkutyttönä. Halusin "tukevat ja kestävät" paikat ja pujottelin lankaa sentin paksuisiksi kerroksiksi. Eipähän olisi niistä kohdista sukat uudelleen menneet rikki - jos niitä olisi vaan vielä voinut käyttää... Siitä opin kantapään kautta sanonnan "Vähemmän on enemmän" merkityksen.

6. Mitä muuta harrastat bloggaamisen ja käsitöiden lisäksi?
Lukemista, musiikkia, ruoanlaittoa, opiskelua, elämää...

7. Minkä hyvän kirjan luit viimeksi?
Enni Mustosen Lapsenpiian. Kirjasarjan tässä osassa piikatyttö Iidan pesti on Sibeliusten huushollissa. Ajankohtaiseksi aiheen tekee se, että kansallissäveltäjämme täyttäisi 8.12.2015 150 vuotta.

8. Mikä on paras stressinpoistokeinosi?

Käsityöt, hunajatee ja netflix/viasat tms. Toisena vaihtoehtona kylpy. Kolmantena luonto.

9. Teetkö unelmatyötäsi?

Tein. Olin ammatiltani viulisti, mutta menetin synnynnäisen vamman takia hienomotoriikan vasemmasta kädestä ja jouduin vaihtamaan alaa. Nyt olen gradua vaille valmis (jättöpäivä oli sovittu toukokuulle, mutta syövänpaholainen pisti tämänkin pakan sekaisin) humanisti Turun yliopistosta. Tulevaisuus on avoin.

10. Mikä on lempisanontasi?

Asenne ratkaisee. Aina.

11. Mitä toivoisit sinulta kysyttävän? Kysy ja vastaa siihen.

Nautitko elämästä? Pyrin nauttimaan. Eihän kaikki aina niin mukavaa ja ruusuista ole. Elämä on kuitenkin niin arvaamaton, että en halua tuhlata murehtimalla ja ikävien asioiden turhalla spekuloimisella sitä mitä meillä nyt on. 

Haastan mukaan seuraavat mahtavat blogit, joista saan jatkuvasti ammentaa hyvää mieltä, ideoita ja inspiraatiota:

Tule Joulu Kultainen

Kotiruusu

Tuntematon Tuunaaja

Johkunlaiset Askareet

Ristiin rastiin

Iloa Itse Tehden

Vihreä lanka

Lankatarina

Hillankukka

Well shit at least you tried

the one Little Birdie

Näiltä ihanilta ja monipuolisilta blogisteilta haluaisin kysellä seuraavia:

1. Mikä bloggaamisessa on kivointa?

2. Mitä teet bloggaamisen lisäksi?

3. Mikä itse tekemisessä on parasta?

4. Tykkäätkö käsitöiden tekemisessä haastaa itseäsi vai onko tuttu ja turvallinen paras vaihtoehto?

5. Oletko tehnyt lemmikille käsitöitä? Jos olet, niin mitä?

6. Kätevin kodinhoitoniksisi?

7. Miten rentoudut?

8. Lempivuodenaikasi ja miksi?

9. Taito jonka tahtoisit opetella?

10. Suklaa vai salmiakki?

11. Mottosi?

Vaniljajätskipäivä

Ihan oikein, tänään on vaniljajätskin päivä. Amerikkalaiset ovat luonnonlahjakkuuksia erilaisten "nyhjää tyhjästä" -tyylin tapahtumien luomisessa, mutta totta tämäkin on. Ronald Reaganin presidenttikauden yksi suurista päätöksistä vuonna 1984 oli nimetä heinäkuu kansalliseksi jäätelökuukaudeksi. Erään tarinan mukaan 23.7.1904 henkilö nimeltä Charles E. Minches tarjosi St. Louisissa kahden pallon jäätelötötterön. Tämä oli kuulema ensimmäinen kerta, joten tästä päivästä muodostui merkityksellinen. Sama tarina tosin mainitsee italialaisten tarjoilleen jäätelöä New Yorkissa jo vuonna 1896. Tiettävästi jäätelön teollinen valmistus aloitettiin Amerikassa kuitenkin jo 1846. Samapa tuo mihin vuoteen herkkunsa sijoittavat, erilaisia jäädytettyjä hyvyyksiä syötiin jo keisarien ajan Kiinassa. Mutta kyllä vaniljajätski on niin hyvää, että se oman paikkansa ja jopa päivänsä ansaitsee.

Vaniljaa saadaan orkideansukuisesta kämmekkäkasvista, Vanilla Planifoliasta. Sen palkomaiset siemenkodat poimitaan raakoina, höyrytetään ja annetaan käydä. Kuivuttuaan ne ovat valmiita käytettäväksi. Oikein käsiteltynä palot voivat säilyä jopa vuosia. Palosta käytetään usein vain siemenet, mutta kuoria ei kannata heittää pois. Ne voi laittaa esim. sokeripurkkiin. Siellä ne pikkuhiljaa luovuttavat aromiaan ja tuloksena on ihanaa vaniljasokeria vaikka kahvin sekaan sekoitettavaksi.

Tarkoituksenani oli tehdä vaniljajätskiä pienellä OBH Nordican koneellani ja leipoa tykö mustikkapiirakkaa. Suunnitelmani kuitenkin muuttuivat radikaalisti. Apteekissa käydessäni näin hyllyllä Haganolin salmiakki-mixeriä. Perinteinen vaniljajätskin kaveri muuttui oitis salmiakkitiikerikakkuun. Ja kun koko kastikeannos ei kuitenkaan kakkuun kulu, niin tehdään vielä salmiakkijätskiä, ilman konetta.

Aloitimme keittämällä kastikkeen ja tekemällä kakun. Reseptin otimme suoraan Haganolin sivuilta, tästä. Kypsymisen aikana teimme pakkaseen jäätymään salmiakkijätskin. Valmistimme puolikkaan annoksen Koristeelliset kakut -sivuilta löytyvästä Kakkumonsterin ohjeesta ja lisäsimme joukkoon puolikkaan vaniljapalon siemenet ja runsaasti turkinpippurimurusia rakennetta antamaan. Tästä tuli aivan taivaallista.

Mutta itse juhlakalu, vanilijainen ja kermainen herkku odotti vielä luomistaan. Päätimme tehdä laktoosittoman ja sokerittoman vaihtoehdon - näin saisin siitä itsellenikin "hyvän omatunnon" herkun. Vaahdotimme pari desiä laktoositonta kuohukermaa ja toisessa kulhossa kaksi keltuaista ja puolisen desiä karppisokeria (tilaan sitä aina kolmen kilon satsin kerrallaan, se on mielestäni todella hyvä tuote). Lisäsimme vaniljan siemeniä, sotkotimme vaahdot keskenään ja panimme koneen pyörimään. Seos jäi hieman löysäksi - johtuneeko sokerin laadusta - mutta hetkeksi pakkaseen. Tyttärien poikaystävätkin olivat maistelemassa ja hyvin tuntuivat annokset kelpaavan - ainakin kaikki meni jo!

Bathia, Bachia ja Boostia

Hyvää alkanutta naistenviikkoa kaikille! Mietin, miten tämän sateiseksi luvatun ajanjakson oikein itseäni hemmottelemella aloittaisin. Perhe lähti töihinsä ja jäin yksin kotiin kissojen kanssa. Päätin järjestää itselleni oikein tunnelmallisen hemmotteluhetken diy-span, kynttilöitten, hyvän musiikin ja herkkusmoothien parissa.

Aloitin kasvoista. Halusin kirkastaa ihoani ja kuoria sen hellävaroen. Kaivoin keittiön kaapeista kaurahiutaleita, jugurttia ja hunajaa. Murskasin puolisen desiä kaurahiutaleita (Jamie Oliverin Flavour Shaker toimi loistavasti) ja lisäsin joukkoon turkkilaista jugurttia ja hunajaa. Jätin seoksen tekeytymään toviksi.

Sillä välin poimin rehottavista yrttipuskistani kourallisen rosmariinia ja minttua sekä laitoin vettä kiehumaan. Murskasin yrttejä hieman, jotta kaikki öljyt pääsisivät paremmin liukenemaan. Lisäsin desin verran kaurahiutaleita sekä puolisentoista litraa jo hieman jäähtynyttä kuumaa vettä. Jätin nämä tekeytymään siksi aikaa kun leikin kasvonaamion kanssa, eli noin 15-20 min. ajaksi.

Levitin kauratöhnää kasvoilleni reilusti. Käytin pieniä, pyöriviä liikkeitä, jotta iho kuoriintuisi ennen vaikutusaikaa. Naamio tuntui iholla hyvältä ja viileältä. Kauralla on ihoa puhdistava ja rauhoittava vaikutus, lisäksi sen rakenne tekee siitä oivan, hellävaraisen kuorinta-aineen. Hunaja on myös kuoriva ja rauhoittava aine, joka myös kosteuttaa ja pehmentää ihoa. Jogurtti kuorii, kirkastaa ja kiinteyttää.

Naamion vaikuttaessa oli hyvää aikaa valmistella smoothie-tarpeet sekä tehdä kahvinpuru-kookosöljyseos. Perkasin mansikat ja mustikat, laitoin chia-siemenet likoamaan ja kaivoin esille blenderin. Jalkoja ja käsiä varten sekoitin keskenään muutaman ruokalusikallisen käytettyjä kahvinporoja ja saman verran kookosöljyä. Olisi varmaan kannattanut käyttää kuivia poroja sillä seoksesta tuli aika löysää. Lisäsin siihen hieman chia-siemeniä sitomaan nestettä. Ajattelin myös, että ne ovat kahvinpurujen lisäksi hyviä ihonkuorintaan.

Kuulun siis niihin onnellisiin, joilla on kylpyamme. Pistin veden valumaan, siivilöin yrtti-kauranesteen ja lisäsin siihen reilusti hunajaa. Lisäsin sen kylpyveteen. Noista yrteistä ulkoisesti käytettynä minttu virkistää, viilentää ja lisää ääreisverenkiertoa, rosmariini piristää ja virkistää, vahvistaa sydäntä ja verenkiertoa ja kauran ja hunajan ihoa hellivät ominaisuudet ovat varmasti kaikille tutut. Otin ammeen läheisyyteen myös valmistamani kahvinporoseoksen.

Siispä kylpyyn. Kynttilät (tuoksuttomat, jotta kylpyveden sekaan kaatamani nesteen tuoksut eivät peittyisi) palamaan, taustamusiikki soimaan - itse valitsin Bachin Brandenburgilaiset - ja hyvä kirja käteen. Aah, nautintoa!

Kylvettyäni hieroin jalkoihini ja käsiini kahvinporosekoitusta, annoin sen vaikuttaa vähän aikaa ja huuhtelin pois. Hieroin sitä myös huuliini, näin tuli nekin kuorittua ja hoidettua. Koko kroppa tuntui virkistyneeltä ja rentoutuneelta, iho oli silkinpehmeä ja mieli levollinen.

Pinaattia, mustikoita, mansikoita, pieni banaani, puristettua limetin mehua, kurkumaa, pippuria, raastettua inkivääriä, kookosöljyä, turkkilaista jugurttia, tilkka mustikka-aroniamehua ja shiasiemenet blenderiin. Juhannuksena neulomani aloe vera-jojobaöljy-sukat jalkaan, taustamusiikki jatkaa soimistaan, smoothie vierelle ja käsityö käteen. Minun puolestani naistenviikko - vaikka nyt jo sataakin - voi alkaa!

Sieniä ilman sadetta

Olen ollut hiljaa aivan liian pitkään. Se ei todellakaan johdu siitä, että olisin levännyt laakereillani. Ehei, vaikka sairaslomalla nyt olenkin. Olen luonteeltani sellainen tyyppi, että en osaa olla tekemättä mitään. Innostun helposti - liiankin helposti - uusista asioista ja tällainen utelias, tiedonjanoinen ja melkein perfektionisti kuin olen se tarkoittaa sitä, että kirjastot ja netin ihmeellinen tietokanta ovat kovassa käytössä.

Nyt projektinani on mm. suursiivous. Autotallimme vaihtui toiseen ja samalla tuli käytyä läpi kaikki sinne vuosien varrella kasaamamme roina. Se on ollut niin kätevä paikka varastoida tavaraa, joka odottaa toimenpiteitä. Kuten likaisia mattoja, päiväkotiin menossa olevia lasten vanhoja kirjoja ja pelejä, myytäviksi tarkoitettuja sohvan runkoja, remonttitarvikkeita ym. Ja todellakin ym.

Mutta nyt se on tehty. Toimenpiteitä odottavat enää ne remonttitarvikkeet ja sohvanrungot. Jos joku tee-se-itse ihminen haluaa Artekin ihan hyväkuntoiset Ben af Schulten -sohvan rungot, meiltä löytyy kaksin kappalein. Ne tarvitsevat ainoastaan uudet pohjavyöt ja tyynyt. Remonttitarvikkeet odottavat syyskuussa saapuvaa, ongelmajätteitä vastaanottavaa ympäristöauto Yrjöä, joten maaliasiakin on hoidossa. Siispä voin nyt keskittyä kaikkiin muihin innostuksen kohteisiini.

Koska minulla nyt on aikaa, päätin että tänä vuonna voin ihan jaksamiseni mukaan keskittyä asuntomme suursiivoukseen, sadonkorjuuajan juhlallisuuksiin ja joulun valmisteluun. Ettei muka tulisi perinteinen loppuvuoden hoppu. Elän toiveajattelussa, että jos aloitan kaikkien juttujen askaroimisen jo nyt, pikkuhiljaa, viime hetken panikointeja ei tule. Saas nähdä miten optimistin käy.

Tänä vuonna meillä vietetään loka-marraskuun vaihteessa kekriä. Meillä ei näy lentäviä lepakoita, Jack-o-lanterneita eikä syödä nakkisormia tai silmämunia. Haluan pohtia sitä, kuinka ja mitä tämä vanha vuodenvaihde, sadonkorjuuaika oikein piti sisällään. Monet perinteisistä tavoista ovat siirtyneet uuteen uudenvuoden ajankohtaan, esimerkkinä vaikka tulevan vuoden ennustelu ja tinanvalanta.

Mutta sadonkorjuuta ei voi viettää ilman "sadonkorjuuta". Niinpä sieniretkeltämme löysimme tatteja, kantarelleja ja jokusen kärpässienenkin. Langanjämillekin löytyi käyttöä.

Tattien ohjeet otin Lesley Stanfieldin kirjasta Virkkaa kukkia, perhosia ja korentoja. Lankana minulla oli Nallea ja Suomalaista sukkalankaa. Kantarelleihin löysin ohjeen pohjan Järbon sivulta. Muokkasin sitä niin, että virkkasin jalan ja lakin yhdessä, en ohjeen mukaisesti kahdessa eri osassa. Pikkukantarelliin tein sitten ihan oman sovelluksen. Lankana minulla oli Esiton virkkuulanka. näistä tuli mielestäni niin syötävän söpöt!

Pikkukantarellin ohje on yksinkertaisuudessaan tässä:

Pieni kantarelli

Tee taikaympyrä ja virkkaa siihen 6ks.

Krs 1: *1ks, 2ks seuraavaan silmukkaan*. Toista koko kerros = 9ks

Krs 2-7: 9ks

Krs 8: *2ks, 2ks seuraavaan silmukkaan*. Toista koko kerros = 12ks

Krs 9: *3ks, 2ks seuraavaan silmukkaan*. Toista koko kerros = 15ks

Krs 10: *2ks, 2ks seuraavaan silmukkaan*. Toista koko kerros = 20ks

Krs 11: *1ks, 2ks seuraavaan silmukkaan*. Toista koko kerros = 30ks

Krs 12: *1ks, 2ks seuraavaan silmukkaan*. Toista koko kerros = 45ks

Krs 13: 2ks jokaiseen silmukkaan = 90ks

Päättele langat.

Ja syksyyn kuuluu ehdottomasti tietenkin kärpässienet. Ne tein kokonaan aivan omasta päästäni ja kirjoitin niille oikein ohjeenkin. Sen löydät tämän linkin takaa. Lankana minulla oli seiskaveikkaa. 

Ja tottakai nämä tarvitsevat itselleen jonkin sijoituspaikan kunnes syysjuhlinta voi alkaa. Niinpä punoin pikaisesti korin sanomalehdestä. Tähän tyyliin tehtyä koria on hankalampi punoa näistä nykyisistä tabloid-mallisista lehdistä. Onneksi Turun Sanomat lähettelee muutaman aukeaman ilmaisnäytteitä aina silloin tällöin... Vähän loppui materiaali kesken, eikä siitä ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukainen tullut, mutta tarkoitukseen oikein sopiva.

Ensimmäinen jouluvalmistelunikin on nyt tehty. Luit oikein - JOULU - mutta tätä ei voi lykätä myöhempään ajankohtaan. Pakastin näet uusia perunoita, jotta jouluna saamme kalojen kanssa niillä herkutella. Ohjeita löytyy netistä, mutta perus on kai kaikissa sama. Pese huolellisesti, kiehauta  2-5 min, jäähdytä nopeasti kylmällä vedellä ja kuivata. Pakasta annoksittain tillin kera. Käytettäessä pane ne jäisinä kiehuvaan veteen, keitä kypsiksi ja herkuttele.

Etanamaista eloa

Viikko sitten oli 4. sytostaattihoito. Tuntuu siltä, kuin toipuminen veisi kerta kerralta enemmän aikaa. Sanoivat siellä vielä, että kaksi seuraavaa kertaa ovat pahimmat. Ei nyt maalata piruja seinälle, mutta uskon sen. Myrkky on myrkkyä ja miksei elimistölle olisi kerta kerralta rankempaa toipua siitä.

Periaatteessa kaikki menee hyvin, minulla ei ole mitään valittamista. Pahoinvointeja ei ole tullut, haju- ja makuaisti pelaavat jotenkuten, suun sisusta ei ole mennyt rikki - ei siis mitään niistä oireista, joista lääkärit niin puhuivat ja varoittelivat. Sitä oiretta, jonka minä ja muut kyllä huomaamme, ei ole tutkittu eikä siitä ole varoitettu. Nimittäin pään sisustan fyysinen vointi.

Sytoja ennen tulee aina reipas kortisonisatsi, joka minulla ainakin vaikuttaa valvottavasti. Kun unta viimein saa on nukkuminen pätkittäistä. Ei tämäkään vielä mitään, mutta se pään sisus. Aivot muuttuvat turvesuoksi, kaikki ajattelutoiminta vaatii äärimmäisiä ponnisteluja. Unohtelee asioita. Keskittymiskyky on 0. Lauseet katkeavat, ei muista minne oli menossa tai mitä tekemässä. Päätöksenteko on mahdotonta. Hyvä kun oman nimensä osaa sanoa sitä tiedusteltaessa. Tuskastunut "emmätiiä" on yleisin suusta pulpahtava lause.

Käsitöissä tämä tarkoittaa myös ongelmia. Kesken kerroksen joutuu uudelleen miettimään mitä pitikään tehdä ja miksi. Oikeaa vai nurjaa. Montako silmukkaa. Virheitä tulee ja pahimmassa tapauksessa koko session tulos on +-0. Purkaminen on tuikitavallista. Mistään ei tule valmista.

Nyt viime tiputuksesta on siis kulunut viikon verran ja olo alkaa tokeentua. Tälle taudille ominaista on, että kaikki muutokset tapahtuvat nopeasti. Aivan kuin hiukset lähtivät todellakin kertaheitolla, niin aivojen toimintakin palaa harppauksin, hups vaan. Nyt tämä alkoi siis tapahtua sunnuntaina.

Koko viikon etanan vauhdilla tapahtuneitten ajatusten liike alkoi nopeutua. Kaasupoljin löytyi ja kiihtyvyys kasvoi. Kirjastoon heti, lisää luettavaa ja selailtavaa. Olin turvesuoaikanani surffannut tuntitolkulla netissä (juuri sopivaa aivojen kapasiteetille) ja kerännyt ideoita tulevaisuudelle - kaikkea uutta, kivaa ja hauskaa. Tänään viimein löytyi sen verran potkua korvien välistä, että sain niitä ajatuksia jäsenneltyä. Symbolisesti ja konkreettisesti virkkasin etanan ulos aivoistani. Se majottautui väliaikaisesti rakuunan ja salvian viidakkoon, mutta toivottavasti löytää kotinsa ihan muualta kuin mamman ryytimaasta.

Mitään varsinaista ohjetta minulla ei tähän ollut. Ensiksi virkkasin kaksi simpukkaa kotiloksi ja ompelin yhteen. Sitten virkkasin itse etanan, lisäsin silmukoita vain päälipuolella, jotta pohja pysyisi tasaisempana. Tuntosarviin otin pienemmän koukun ja lisäsin ennen paluumatkaa (5kjs, helmi, 5ps) mustan helmen silmäksi. Täytin, päättelin ja ompelin kotilon kiinni.

Helmethän on helppo lisätä työhön. Kun tulee siihen kohtaan, mihin haluaa helmen kiinnittyvän pujottaa sen suoraan silmukan ympärille ja jatkaa työtä normaalisti. Kätevästi tämä käy pienen virkkuukoukun avulla. Ennen silmukan neulomista/virkkaamista pujottaa helmen pieneen virkkuukoukkuun, jolla sitten koukkaa halutun silmukan helmen läpi. Silmukka takaisin puikolle/koukulle ja matka jatkuu. Yksinkertaista.

Ihan perusvinkkinä muistutan myös näistä täytteistä. Halvimmalla pääsee, kun ostaa ikeasta euron tyynyjä. Samalla voi vaikka ottaa käyttöön uudet ja hyötykäyttää vanhat.

Lankoina tässä etanassa käytin jämiä, Fibra Naturan bambua kotiloon ja seiskaveikkaa bodyyn. Ihan symppis tyyppi siitä tuli, saisikohan sen pulpautettua nopeammin ulos ensi hoitojen jälkeen - vähän niin kuin Ron Harry Potterissa. Salaisuuksien kammiossa Ron yritti taikoa Draco Malfoyhin etananoksennusloitsua, joka kuitenkin rikkinäisen sauvan takia osuikin Roniin itseensä. Harmittavaista kyllä parannustaikaa ei kirjassakaan ole, ne etanat piti vain ajan kanssa oksentaa pois.

Viime viikolla tapahtui aivan ihana juttu, posti toi ison paketin. Siskoni oli jo aikaisemmin vihjaillut siivonneensa lankavarastojaan ja löytäneensä laatikollisen sellaisia ihanuuksia, mitä ei itse enää tarvitse. Hövelisti lupasin auttaa hävittämisessä ja ottavani vastaan moiset - eihän niitä sovi nyt poiskaan heittää! Ja perjantaina se saapui. Tämän ihmettelemisessä menee jokunen tovi. Tiedän jo muutamat jutut, joihin näitä tulen käyttämään. Ja niin kyllä tietäisivät meidän kissatkin...