sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Käsitöitten taikaa

On ollut nyt niin monta harmaata päivää peräkkäin, että päätinpä tehdä valmiiksi - eli siis päätellä, ommella kasaan, napittaa - muutamia hitusen keskeneräisistä ja uusista käsitöistä. Puhuinkin aiemmin jo olohuoneen uusista pöytäliinoista. Niistä isoimman sain valmiiksi jo ennen leikkausta, mutta toisen pikkuliinoista virkkasin sitten sairaalassa. Oli se kätsyä, kun tuijotteli koneelta telkkaria ja puuhasteli käsillään. Aika meni joutuisasti eikä ehtinyt ihan kauheasti hapantua siinä ympäristössä. Tässä nuo nyt valmiina ja tykönä on yksi pääsiäiskoreistani ja pari virkattua munaa. Ja osa uusista keväänvihreistä lasinalusista.



Ison liinan ohje löytyi täältä ja pikkuisemmat muokkasin sitten ihan omasta päästä. Lasinalusille ei mulla ohjetta ole, mutta tuon huovutetun kanakorin löysin Dropsin sivustolta. Olen aivan ihastunut niiden huovuttuviin lankoihin ja käyttänyt niitä monissa töissäni. Ja Turustahan löytyy Kauppiaskadulta Mehiläisen naapurista ihana käsityöliike, josta Dropsin lankoja voi ostaa. 

Tyttäreni Elisa tilasi minulta parveketossut. Hän oli valinnut mallin ja langat ja minähän pistin puikot heilumaan. Koneella huovuttaminen on hauskaa ja helppoa - pitää vain muistaa puhdistaa nukkasihti usein. Kun olin saanut tossut neulottua valmiiksi, olin kyllä aivan ihmeissäni siitä, että mitä näistäkin tulee. Kuvassa on mitoille suuntaa-antavana mukana fiskarsin yleissakset.



Lankana oli Dropsin Eskimoa ja puikkokokona 8. lopputuloksesta tuli aivan hyvä, viimesilauksena suutarimieheni laittoi näihin ohuet kumipohjat ja minä ompelin koristeeksi napit. Kyllä nyt kelpaa tassutella eikä haittaa mitään, vaikka parveke olisi hiukan märkä.


Sain myös napitettua erään huovutetuista kasseistani. Niitä on kiva tehdä ja kun taitoni tässä karttuvat alan suunnitella ihan omia lokeroita kassien sisälle. Konehuovutuksessa kun on aina ne omat kutistumisjuttunsa. Ensin tehdään aivan valtava neule tai virkkaus, sitten pestään ja se kutistuu aivan ikkupikkuiseksi, jonka jälkeen työ venytetään muotoonsa. Mutta tässä tämä kassi, on neulottua ja virkattua ja lankana taas Eskimo. Ohje löytyy täältä.


Ja nyt kun päästiin huovutuksen makuun, niin laitetaanpa näytille vielä kissoille huovuttamani kori. Sinä olen neulonut lyhennetyillä kerroksilla ison ympyrän, jonka sitten huovutin. Toinen kissoistamme, "Inkku" on ominut sen itselleen aivan täysin, itse asiassa nukkuu siinä tälläkin hetkellä. Onhan se 100% villaa, lämmin, reunallinen ja niin oma paikka. Taustalla loikoilee puolipitkäkarvainen sisarensa Pörrö eli "Pööde". Nämä siskokset kotiutuivat meille muutama vuosi sitten jo miltei vuoden ikäisinä neitosina. Alkuperäiselle perheelle tuli astmaa ja heidän täytyi niistä luopua. Enhän millään voinut vastustaa kiusausta tällaisista kokoharmaista siskoksista...


Olen siis ahkeroinut parin viime viikon aikana. Onpa töitten joukkoon tullut muutamat sukatkin. Elisalle tuollaiset superpehmeästä langasta neulotut kierreresorivartiset varpaanlämmittimet ja miehelle nostetuilla silmukoilla koristetut raitasukat. Miksiköhän mulle tulee miesten sukkia kutoessa aina sellainen olo, että olen tekemässä kanootteja?



Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä sain myös liitettyä toisiinsa toisen tähän pääsiäiseen valmistamani korin osaset. Virkkasin nämä jo tovi sitten, mutta ompelutyöt sai tehtyä vasta muutama päivä sitten. Nyt on tällä hetkellä hedelmillä täytetty kori valmis ja sen myötä onkin kiva toivottaa teille kaikille oikein hyvää alkavaa pääsiäisviikkoa!




lauantai 21. maaliskuuta 2015

Kirja - the Thing

Tänään on maailman runouden päivä. Tänä vuonna vietetään myös kirjan vuotta. Myös minä rakastan lukemista - se on itseasiassa yksi suurista intohimoistani. Asuin lapsuuteni Helsingin Munkkiniemessä ja sen lähikirjaston lasten osasto tuli luettua moneen kertaan. Itse kirjasto sijaitsi vpk:n talossa, urheilukentän ja Alvar Aallon vieressä. Oli niin kiva lyijykynällä kirjoittaa lainaajatunnuksensa kirjassa olevaan korttiin kirjastotädin ystävällisen katseen alla. Ja se tuoksu. Kirjojen ja paperin, painomusteen, puun ja kirjastonhoitajan parfyymin yhteissekoitus. Voi niitä aikoja.



Vuosien varrella kävin monissa eri kirjastoissa, mutta seuraava suuri rakkaussuhde minulla syntyi Turun vanhaan kirjastoon. Uudispuolen kanssa se on tyylikäs kokonaisuus uutta ja vanhaa, perinteitä ja modernia. Uusi puoli on itse asiassa niin hieno, että se on esitelty maailman 20 modernin kirjastotalon joukossa. Aika kovassa seurassa, katso vaikka itse. Vanha kirjastorakennus on kauppaneuvos Fredric von Rettigin 1903 luovuttama lahja Turun kaupungille. Lahjoituskirjassa on tämän Bibliotheca-rakennuksen käyttö rajattu koskemaan nimenomaan kirjastotoimintaa.  Minulla oli suuri ilo saada työskennellä väliaikaisesti tässä rakennuksessa. Täytyy myöntää, että ikävöin suunnattomasti tätä työympäristöä.



Me suomalaiset olemme lukukansaa. Tutkimusten mukaan yli 80% meistä pohjoisen asukeista on viimeisen vuoden aikana lukenut ainakin yhden kirjan. Ja vajaa 30% lukee ainakin yhden kirjan kuukaudessa. Kirjaston käyttäjinä olemme myös aivan kärkiluokkaa. Ruotsalaisiin verrattuna kannamme kirjastosta kotiin yli kaksi kertaa enemmän kirjoja, ranskalaisiin verratuna luku on kuusinkertainen.

Mikä sitten lukemisessa niin viehättää ja miksi lukeminen kannattaa? Ensinnäkin kirjaan uppoutuminen on mitä mahtavin tapa paeta arjen stressistä. Kun avaa ovet fiktiiviseen maailmaan, omat murheet ja have-to-do -listat unohtuvat ja jopa korvat saavat levätä jatkuvalta hälinältä. Kun on ottanut vaikka puolen tunnin lukusession jaksaa taas ihan uusin voimin pyörittää reaalielämää.

Kirjat ovat myös loistavaa viihdettä. Lukiessasi mielikuvituksesi laukkaa ja koet tapahtumat myös näkyinä, kuvitettuna versiona (tämän takia niin usein hyvän kirjan leffaversio tuntuu usein "väärältä"). Mielikuvituksen maailma on rajaton ja jatkuva, uusiutuva luovuuden lähde. Hyvän kirjan voi ottaa uudelleen käteensä monia kertoja ja aina siitä löytyy uusia asioita. Erilaisia kirjallisuustyyppejä on lukuisia; draamaa, jännitystä, romantiikkaa, proosaa, tietokirjallisuutta, kuvateoksia, taidetta, ruoka- ja käsityöohjeita... Joka tilanteeseen ja mielialaan sopivia seikkailuretkiä sanojen ihmeellisessä maailmassa.



Tällä hetkellä minun tulisi lukea enemmänkin tieokirjallisuutta - jo ihan gradun kirjoittamista ajatellen. Sairastaminen vain on sen verran sekoittanut keskittymiskykyäni, että rankan englanninkielisen tutkimusmateriaalin läpikäyminen ei juuri nyt jaksa innostaa. Olenkin suosiolla jättänyt työkirjallisuuden työhuoneen pöydälle odottamaan seesteisempiä aikoja ja uppoutunut romaanien kiehtovaan maailmaan. Äskettäin matkustin faaraoiden Egyptissä, tällä hetkellä seikkailen Etiopiassa ja tulevaisuudessa jossakin muualla. Avaruudessakin olisi mukava taas jossain vaiheessa piipahtaa.

Kirjat ja kirjastot muuttuvat ja kehittyvät maailman mukana. Uskon kuitenkin vakaasti siihen, että vaikka meillä on tämä ihmeellinen, kaikkitietävä sähköinen maailma, painettu kirja tulee säilyttämään asemansa. Itse ainakin haluan lehteillä sivuja ja käsitellä kirjaa aivan konkreettisesti. On mulla koneella teoksia, mutta niiden lukeminen rasittaa silmiä eikä sivujen rullaaminen hiiren avulla ole samaa kuin lehden kääntäminen. E-kirjat eivät vain ole mun juttu.

Kirjastoissa tapahtuu paljon muutakin kuin vain lainaustoimintaa. On näyttelyitä, luentosarjoja, konsertteja, lukupiirejä, satutunteja... Katselin juuri tänään Turun pääkirjaston tarjontaa ja siellä voi tutustua näyttelyihin Pentti Viherluodosta Peppi Pitkätossuun, eri puolelta maailmaa tuleviin Sibeliuksen Satu-sävelrunoelman innoittamiin lasten piirustuksiin tai vaikkapa Amazoniaan ja Peruun. Vitriininäyttelyssä kerrotaan mm. luonnonkasveista ruokana ja intuitiivisen ajattelun voimasta. Kannattaa tutustua. Ja jokaisella kirjastollahan on omat juttunsa!

Itse asiassa sysäys juuri tästä aiheesta kirjoittamiselle tuli toissapäiväisestä vierailusta omaan lähikirjastooni, Ilpoisten kirjastoon. Sekin on muuttanut toimintaansa nykypäivään vastaten. Kirjasto on auki normaalisti virkailijoineen arkipäivisin. Iltaisin ja viikonloppuisin on kuitenkin myös mahdollisuus asiointiin, sillä kirjasto toimii nk. omatoimikirjastona. Sisälle pääsee kirjastokortilla ja tunnusluvulla ja käytettävissä ovat normaalit palvelut - vain kirjaston henkilökunta puuttuu. Jotta kaikki sujuisi etiketin mukaan ja rauhallisesti, on paikalla reaaliaikainen, tallentava kameravalvonta ja vartijat napinpainalluksen päässä. Tuntui hassulta asioida kirjastossa, missä ei ollut paikalla henkilökuntaa.



Tänä vuonna valtakunnallista lukuviikkoa vietetään 20.-26.4. Vaikka tapahtuma on pääsääntöisesti suunnattu lapsille ja nuorille, voimme me varttuneemmatkin ottaa siitä ilon irti. Tässä on kuukausi aikaa hommata itselleen Se Kirja, johon on halunnut jo niin monta kertaa tarttua. Jospa viimeistään lukuviikon aikana varaisi kalenteristaan iltaisin puoli tuntia lukemiselle. Keittäisi vierelle kupillisen hyvää ja rauhoittavaa kamomillateetä, sulkisi telkkarin/radion ja istuisi torkkupeiton alle kääntelemään sivuja. Siitä voi sitten hyvillä mielin mennä nukkumaan - kirjan kanssa tai ilman.


tiistai 17. maaliskuuta 2015

Olen Säteilevä!

Kirjaimellisesti. Jopa siinä määrin, että mua kehotettiin kahden metrin säteellä vuorokauteen olemaan lähestymättä pieniä lapsia tai raskaana olevia. Aamulla muhun ruiskutettiin vähän enemmän radioaktiivista ainetta kuin viimeksi, ja sen vaikuttamista piti odotella 3 tuntia. Onneksi Elisalla oli auto ja juoksimme hoitamassa asioita. Sossu, kela, työkkäri, apteekki, ruohonjuuri. Ajattelin hieman herkutella ja ostin mm. kookospalmusokerilla makeutettua raakasuklaata. Slurps.

Puolenpäivän jälkeen he saivat tyksissä aloitettua mun luuston gammakuvaukset. Nyt on sit kaikki luut ytimineen kuvattu mahdollisten etäpesäkkeiden varalta. Niitähän ei missään tapauksessa pitäisi olla, mutta tämä ja seuraava tutkimus tilattiin jo ennen leikkausta. Hyvä, että tutkivat, eipähän sitten tarvitse jossitella.

Sairaalasta päästyämme kiersimme vielä hieman kaupungilla. Tuoreita vadelmia ja mustikoita, lankoja (yllätys, yllätys), narsisseja, tulppaaneita ja lyhtykynttilöitä. Eniten minua kuitenkin ilahduttivat tarpeeksi isot rintaliivit, jotka eivät kinnaa haavojen päällä ja niihin ostettu pieni lisuke toiselle puolen. Kyllä oli kiva kulkea kaupungilla rinta rottingilla, kun nämä ulokkeet olivat taas oikeilla paikoillaan.



Kohta nautin siis tuoreista marjoista, auringonpaisteesta ja käsitöistä. Ystävättäreni tilasi minulta tällaisen shaalin ja nyt kun sain hommattua vaaleanpunaista lankaa ajattelin sen toteuttaa. Koska ilma on mitä mahtavin, vaikka takatalvesta puhuvatkin, niin ajattelin jopa majottautua parvekkeelle sitä aloittelemaan. Kun oven laittaa kiinni ja kissat sisälle, voi parvekelasit avata ja nauttia vielä hetken luonnon omasta D-vitamiinista. Kyllähän sitä jo aimo annokasen tänään ehti saada, mutta lisä on aina tervetullutta kun varsinkin syöpäläiset inhoavat sitä - se kun tuppaa haittaamaan niiden lisääntymistä =) .

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Elämää leikkauksen jälkeen

Keskiviikkona pari päivää sitten oli leikkaus. Kaikki meni tosi hyvin. Aamu alkoi sillä, että muhun ruiskutettiin radioaktiivista ainetta, joka näytti vartijaimusolmukkeen ja mahdolliset etäpesäkkeet sitten leikkauksen aikana. Leikkaava lääkäri oli tosi mahtava, piirsi muhun Rooman kaupunkikartan ennen kuin sai päätettyä miten sen leikkauksen oikein tekee. Heräämössä mun ensimmäinen kommentti koski vartijaa. Kävi ilmi, että se oli puhdas = syöpä ei ole ehtinyt levitä!!! (Nyt viimeistään otatte suihkurutiineihin tissien tarkastuksen kuivaamisen yhteydessä!) Helpotuksen kyyneleet nousi silmiin, ei voinut mitään.

Siis nyt voin vain todeta, että enkelit olivat mukanani. Ilmeisesti huomasin patit niin aikaisessa vaiheessa, että pääsin helpolla. Okei, tutkimuksia on vielä tulossa, mutta suhtaudun ihan hirvittävän luottavaisesti tulevaisuuteen. Halu selättää tämä tauti on niin suuri, että en missään vaiheessa todella ole edes ajatellut pahimpia vaihtoehtoja. Ja onhan nyt kevät - linnut laulaa, aurinko paistaa piiiitkän harmaan ja pimeän "talven" jälkeen. Kevät on luonnon uudelleensyntymisen aikaa ja sama tapahtukoon myös minulle kuten kaikille muillekin.

Kokemus on kuitenkin ollut pysäyttävä, niin mulle kuin läheisille ja koko kaveripiirille. Lapset ja mies, mun vanhemmat, ystävät ja tuttavat, kaikki ovat joutuneet kohtaamaan oman kuolemanpelkonsa. Välillä oli jopa sellainen olo, että olin itse se vahvin lenkki, joka lohdutti muita. Tuli mieleen Tove Janssonin kirjan nimi "Kuka lohduttaisi Nyytiä?" Mutta toisaalta olen myös sitä mieltä, että syöpää kohtaan on vielä liian paljon pelkoa ja ennakkoluuloja, tauti on useimmiten kuitenkin hyvin hoidettavissa - varsinkin rintasyöpä. Siispä haluaisin hälventää näitä uskomuksia.

Mutta ajatuksia tämä herättää meissä kaikissa. Kannattaako sitä nurista parista ylimääräisestä kilosta, vaatekaapin tyhjyydestä tai kusipäisestä tuttavasta. Seuransa voi aina valita, jättää muutamat herkut välistä ja vaikka tuunata vanhoista vetimistä uudenlaiset. Eikä elämä ole niistä kiinni.

Sovitaanko niin, että otamme tästälähtien elämän vastaan iloineen ja suruineen, valittamatta. Oma lähestymistapa ratkaisee sen, kuinka elämä sujuu ja positivisuus luo positiivisuutta. Mulla on elämänasenteena ollut yksi positiivarien motoista: "Asenne ratkaisee. Aina". Olen säilyttänyt taistelutahtoni, elämännälkäni ja iloisuuteni. Niillä mennään eteenpäin ja loppujen lopuksi voitetaan koko matsi - ensimmäinen erävoitto on jo plakkarissa =)

Tahdon vielä korostaa sitä, kuinka koko julkinen terveydenhuolto on toiminut loistavasti koko tämän matkan ajan. Mut on pidetty ajantasalla ja nopeasti, hoitohenkilökunta on pätevää ja positiivista, sympaattista ja tilanteen tasalla. En ole kertaakaan tämän kolmeviikkoisen pikapyörityksen aikana joutunut ihmettelemään tai odottelemaan sitä, mitä tapahtuu seuraavaksi ja koska. Tai miksi. Oikeastaan jos ihan rehellisiä ollaan, pääsen itse työstämään asiaa vasta nyt, kaikki on ollut tähän asti niin nopeata ja tehokasta...


Mutta niin söpön vaaleanpunaista kaikki sairaalassa oli. Niin nokkamuki kuin rannekekin. Hoitohenkilökunnalle 10 pojoa ja papukaijamerkit. Se reippaus, asenne, positiivisuus ja AIKA, jota he kaiken kiireen keskellä pystyivät potilaalle antamaan oli ihan uskomatonta! En olisi parempaa hoitoa voinut saada. Olen niin kiitollinen - monesta asiasta.

Eli nyt oikeasti otetaan elämä elämänä, seikkailuna, tutkimusretkenä, mieli ja aisti avoinna. Ei täydy katsella mukakaveria, tehdä munmukatäytyyetnoitykkäismusta -juttuja tai muuten olla mielinkielin. Jokaikinen meistä on arvokas juuri sellaisena kuin on ja kun oppii tykkäämään itsestään, oppi samalla myös tykkäämään muista. Rakasta itseäsi niin kuin rakastat muita! Olet sen arvoinen, vaikka kropassasi olisi enää 1½ rintaa, siellä on vielä se 1½ rintaa. Onko lasi puoliksi tyhjä vai täysi - sen päätät sinä!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Käsitöistä

Ihan ensimmäiseksi haluan toivottaa kaikille oikein hyvää naistenpäivää!



Käsityöt ja askartelu ovat aina olleet suuri intohimoni. Askartelu on nykyään jäänyt vähemmälle, mutta kaikenlainen ideointi ja tuunaus ovat edelleen lähellä sydäntäni. Käsitöiden tekeminen on mukavaa, rentouttavaa, virkistävää, mielenterveyttä kohentavaa, muistia parantavaa, aivoja stimuloivaa - voisin jatkaa listaa loputtomiin. Asiasta on tehty lukuisia tutkimuksia, ihan vain makupalana voit lukea tästä aiheesta vaikka tämän Hesarin artikkelin.

Tänään on ajatukset kulkeneet siis käsitöiden parissa. Kävin taannoin ostamassa toipilasaikaani ajatellen kassikaupalla lankaa, suunnitelmissa on tehdä vaikka mitä. Pohdin kovasti, kumpi olisi sairaalaan parempaa tekemistä, neulominen vai virkkaaminen. Yritän epätoivon vimmalla saada ennen leikkausta valmiiksi olkkariin uudet virkatut pöytäliinat. Haluaisin niin laittaa sen pääsiäiskuntoon jo nyt, jotta sitten kun tulen kotiin, olisi siellä oikein raikasta ja keväistä, aurinkoista ja positiivista. Tulen kuitenkin viettämään siellä paljon aikaa. Joten olen päätymässä neulomisen puolelle, mutta toisaalta virkkaamisessa vasen käsi on enemmän vain paikallaan, mutta...

Suunnitelmissani on mm. tehdä isotöinen takki. Ostin siihen ohjeet Ravelryn sivustolta, mutta en vielä ole jaksanut kahlata niitä läpi. Ohjetta on 70 sivua ja toinen paketti korjauksia tähän ekaan pakettiin. Vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä ensinnäkin koota se oikea ohjeistus. Sitten pitää tarkastaa se, onko ohje kirjoitettu lontooksi vai newyorkiksi. Neulesanastossa en ole aivan varma, mutta virkkaussanastossa on paljon merkitystä sillä, kummalta puolelta Atlanttia ohje tulee. Otetaan esimerkiksi lyhnne tr. Euroopan puolella silloin puhutaan pylväästä (1 langankierto), kun taas merten tuolla puolen puhutaan pitkästä pylväästä (2 langankiertoa). Loppupeleissä näillä on suuri ero. Mutta Ameriikassahan kaikki on aina suurempaa...

Käsitöillä on myös aina oma tarinansa. Kun lapset olivat pieniä, vietimme valtaosan kesäpäivistä vanhempieni kesämökillä Kirkkonummella. Evitskogissa järjestettiin uimakoulu - järvessä - ja siellä olimme useana kesänä. Tyttöjen tunnit olivat peräkkäin ja aikaa rannalla hurahti päivittäin useampi tunti. Aloitin ryijyn teon, ommellen. Lähtiessämme mökiltä pakkasin kylmälaukkuun ryijytarvikkeet, otin eväät toiseen kassiin ja tytöt auton turvaistuimiin. Aluksi käänsin tyhjän kylmälaukun nurinniskoin ja istuin nurmikolle ompelemaan. Vähitellen tullessamme rannalle huusivat muut vanhemmat minulle rannan ainokaisen pöydän äärestä, että "tule tänne".

En saanut ryijyä sinä kesänä valmiiksi, joten työntäyteisen talven jälkeen kaivon sen uudelleen esille seuraavana kesänä. Kun tulimme rannalle ekaa kertaa kuului sieltä heti tuttu ääni: "Hei ryijyntekijä, tule tänne!". Nykyään työ koristaa olohuonettamme ja pitää sisällään paljon muistoja lasten nuoruudesta ja aurinkoisista kesäpäivistä.


Mikset siis vaikka jo tänään alottaisi sukkien neulomista. Löysin teeteeltä ihanaa Step-sukkalankaa, jota löytyy vaikka minkämoisissa väreissä. Se on käsitelty aloeveralla ja jojobaöljyllä ja neuloessa hoitaa käsiä. Jalkaan laitettuna sukat puolestaan hoitavat esim. kantapäitä. Mikä tuote! Ajattele nyt, rentouttavaa askarointia vaikka telkkua katsellessa, onnistumisen iloa ja lämpimät varpaat, joita itsetehdyt sukat hellivät ja hoitavat.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

4 päivää

Jihuu, vaikka onkin lauantai, soittivat minulle tyksistä. Estettä leikkaukselle ei ole, elikäs keskiviikko pitää nyt paikkansa. Mun täytyy todeta, että julkinen terveydenhuolto tässä maassa toimii - ja nopeasti. Siitä ei nyt ole kolmea viikkoa aikaa, kun menin terveyskeskukseen näyttämään pattejani. Tottakai kun kyseessä on vakava tauti, siihen suhtaudutaan kiireellisesti, mutta mua saa vapaasti potkaista, jos joskus vielä mollaan julkisia terveyspalveluja!

Mutta asiaa parsakaalista, siitä niin inhotusta kasviksesta. Se on todellinen terveyspommi - kuten muutkin kaalit - mutta erikoisesti rintasyövän torjumisessa ja hoidossa. Googlaat tai luet mitä tahansa syövästä ja ravitsemuksesta kertovaa artikkelia, et voi olla törmäämättä tähän tosiseikkaan. Joissain tutkimuksissa on todettu parsakaalin sisältävän sulforafaanin toimivan jopa käynnistävänä tekijänä tapahtumaketjussa, joka aiheuttaa syöpäsolun kuoleman. Arvaattekin varmaan, että meidän perheessä syödään nykyään parsakaalia (tai jotain muuta kaalia) miltei päivittäin.


Parsakaalin valmistukselle on tarjolla lukuisia eri vaihtoehtoja. Keitettäessä hyödyllisiä aineita tuhoutuu kuitenkin niin paljon, että mielummin suositellaan höyryttämistä. Itselleni on suosikiksi muodostunut ohje, jossa on mukana muitakin terveystuotteita kuten inkivääriä, valkosipulia, soijaa ja siemeniä. Inkivääri on tuoreena, raastettuna myös oiva lisä smoothieihin, teehen varsinkin flunssan aikaan kannattaa lisätä kuorittua, viipaloitua inkivääriä ja yleensäkin sen saa sopimaan miltei mihin ruokaan tahansa - oli sitten kyse makeasta tai suolaisesta.

Tämä, yksi monista omista suosikkiresepteistäni on brittikokki Jamie Oliverin käsialaa ja löytyy esim. sivulta http://ruoka.ts.fi/ripaus-hyppysellinen/eksoottisen-koukuttavaa-parsakaalia/ - jos haluat itsekin kokeilla. Ja ainahan saa ja kannattaa varioida reseptejä omaan suuhun ja ruokakaapin sisältöön sopivaksi.

Loppuperheeni alkaa palautua töistä kotiin. Meillä asuu siis mieheni Kallu ja nuorin tyttäreni Silja. Vanhin lapsemme Elisa on jo lentänyt pesästä. Vahvuuksiin täytyy laskea myös kissasiskokset Inkku ja Pörrö jotka saapuivat meidän talouteen miltei yksivuotiaina nuorina neitosina pari vuotta sitten. Pääsemme siis aloittelemaan viikonlopun viettoa - herkutellen parsakaalilla.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

5 päivää

Aloitin aamulaskurin, 5 vuorokautta leikkaukseen. Uni-Masa joutui käymään viime yönä moneen otteeseen, ihmeen pirtsakka ja energinen fiilis silti.

Sain eilen tietää lisää tulevista hoidoista ja syöpätyypistä. Ja kyllähän taas kokeita otettiin, hyvä ettei ne vampyyrit mua sentään ihan kuiviin imeneet. Onneksi pääsin sydänfilmiin makaamaan, ettei päästä huipannut suunnatessamme röntgenosastolle. Niin todellakin suunnatessamme (enkä nyt tarkoita sillä minua ja kasvaimia), vaan ihanat tyttäreni ovat omasta halustaan mukanani ja toimivat omina tosilähäreinä ja asiantuntijoina.

Pysäyttävin uutinen kuitenkin oli se, että kasvaimista tutkitaan luku siitä, kuinka monta prosenttia soluista on samanaikaisesti jakautumisvaiheessa. Lääkäri kertoi, että normaalissa rintasyövässä luku on n. 20. Mulla se oli 90. Siis aika vauhtia noi "örkkimönkiäiset" tuolla kasvaa, mutta kun näiden solujen jakaantumisaika on 2-4 kk, niin ei niistä ihan rantapalloja ehdi tulla, pingispalloja korkeintaan.

Ajattelin tänään kyllä pakottaa itseni nukkumaan päikkärit, mutta katsotaan maltanko. Olen ohjelmoinut itseni kevätsiivouksen aloittamiseen, käsitöihin, netflixin katteluun (Drop Dead Diva saa mut nyt hyvälle tuulelle) ja tulevaisuuden suunnitteluun. Jotta kaiken tämän jaksan, aloitan päiväni "syöpävihollissmoothiella". Nuorempi törmäsi opintokirjallisuutta etsiessään teokseen Ruokavalio ja syöpä, ja olenkin siitä ja netistä keräämieni tietojen perusteella kehittänyt itselleni tällaisen:

puolikas avocado
kourallinen pinaatinlehtiä
banaani
pari kukkurallista ruokalusikallista partaäijää
mehua (mulla yleensä mustikka-aronia)
limetin mehua maun mukaan

tulee aika iso annos, mutta sillä menee hyvin seuraavaan, johon laitan

iso kourallinen mustikoita (jäisenä)
kourallinen viinirypäleitä
banaani
pari kukkurallista ruokalusikallista partaäijää
mehua
limeä

Smoothiet ovat hyviä terveyspommeja, jotka menevät helposti alas ja pysyvät sisällä. Minä olen sellainen pahoinvoija heti kun ahdistun. Odotteluvaihe soluviljelyjä tehdessä oli pahinta. Nyt kun - vaikka tulokset olivat pahoja - tiedetään mistä on kyse, on oma oloni huomattavasti rauhallisempi.

Ulkona kuuluu satavan. On siis loistava päivä myös poltella kynttilöitä. Nuorimmaiseni kun ilahdutti äitiä paketilla tällaisia. Hyvän asian puolesta.